Kun HIIT aikoinaan aloitti toimintaansa, läheisten ja pitkäaikaisten suhteiden muodostaminen joihinkin huipputason tutkimusyksiköihin muodosti tärkeän osan sen johtoajatusta. Onnellisten sattumien (mutta myös niiden häikäilemättömän hyödyntämisen) kautta Berkeleyn yliopistosta tuli HIIT:in ensimmäinen tällainen kumppani vuodesta 2000 alkaen. Suhde on osoittautunut kestäväksi: vuosien varrella parisenkymmentä HIIT:in tutkijaa on vieraillut Berkeleyn eri yksiköissä, mukaan lukien kaksi tämän blogin kirjoittajaa, ja vieraita on liikkunut myös toiseen suuntaan.
Olen itse käynyt Berkeleyssä kerran tai kaksi vuodessa, en tosin koskaan runsasta viikkoa pidempään. Seutu alkaa tuntua tutulta ja kotoiselta. Jos vain mahdollista, asetun kampuksen keskellä olevaan Women's Faculty Clubiin. Sen akateemista patinaa tasapainottaa monessa pienessä asiassa näkyvä naisen käden kosketus. Annan myös arvoa rakennuksen salissa olevalle noin satavuotiaalle Steinway-flyygelille.
Berkeleyn kampus on eloisa ja värikäs. Kaupunki on oikeastaan kasvanut sen ympärille, joten yliopistoalueelta on vain askel mukaviin ja laadukkaisiin kahviloihin tai kaikkia mahdollisia keittiöitä edustaviin ravintoloihin. Mukavaa on myös se, että San Franciscon lentokentältä Berkeleyn keskustaan pääsee BART-junalla. Auton vuokraaminen ei siten ole välttämätöntä, ellei aio vierailla myös Piilaaksossa. Muutenkin kaupungin elämäntyyli ja ilmapiiri ovat eurooppalaiselle helppoja lähestyä.
Berkeleyssä HIIT:in toiminta on keskittyi alunperin School of Informationin (eli tuttavallisemmin "i-Schoolin") piiriin. Laitos sijaitsee kampuksen keskellä South Hallissa, yliopiston vanhimmassa rakennuksessa. HIIT:in kellaritoimiston ovessa lukee hieman teekkarihenkisesti "HIIT US Headquarters". Tällä hetkellä tila on kolmen HIIT:in tutkijan kotipesä. Heidän työnsä suuntautuu ennen muuta sosiaaliseen mediaan ja viestintään.
Viime vuosina Berkeley-työ on laajentunut myös kampuksen kupeessa sijaitsevan ICSI:n suuntaan. ICSI eli International Computer Science Institute on Berkeleyn yliopiston yhteydessä toimiva itsenäinen tutkimuslaitos, joka siis ei ole muodollisesti osa yliopistoa. ICSI:n senioritutkijat ovat kuitenkin Berkeleyn professoreita ja tutkijatkin pääosin jatko-opiskelijoita. TEKES on sponsoroinut ICSI:ä vuodesta 2001 alkaen, ja tätä kautta siellä on vieraillut useita kymmeniä suomalaisia tutkijoita eri yliopistoista ja myös teollisuudesta.
HIIT:in tärkein ICSI-kumppani on prof. Scott Shenkerin johtama tietoverkkotutkimuksen ryhmä joka kiistatta lienee maailman johtava alallaan. Useita HIIT:in tutkijoita on vieraillut ryhmässä ja osallistunut sen työhön. He ovat varmaankin onnistuneet hyvin, koska prof. Shenker ehdotti viime vuoden lopuilla yhteistyön syventämistä siten, että HIIT ja ICSI perustaisivat yhteisen "virtuaalikeskuksen" Finland-ICSI Center for Novel Internet Architectures. Keskuksen kulmakivenä olisi yhteisesti laadittu viisivuotinen tutkimusohjelma, jota toteutetaan molempiin suuntiin tapahtuvien vierailujen, tutkimushankkeiden, jaettuihin koealustoihin nojaavien kokeiden sekä erilaisten tilaisuuksien kautta.
Ehdotukseen oli tietenkin helppo vastata innostuneesti. Myös TEKES ja teollisuus suhtautuivat myönteisesti, ja niinpä pidimme eilen Berkeleyssä tilaisuuden, jossa uuden keskuksen toiminta todellakin avattiin. Samalla pidettiin seminaari jossa kumpikin osapuoli esitteli viimeaikaista tutkimustaan. Saatoimme todeta, että työ todellakin on samansuuntaista, mutta myös toisiaan täydentävää. Myös ensimmäinen yhteinen tutkimushanke, EU:n rahoittama Publish-Subscribe Internet Routing Paradigm on alkamassa vuoden 2008 alussa.
Mitä keskus tutkii? Lyhyt vastaus on se, että Internet ei enää perusrakenteeltaan vastaa sen todellisen käytön asettamia vaatimuksia, vielä vähemmän kaukaisemmassa tulevaisuudessa mahdollisesti esiin nousevien uusien sovellutusten tarpeita. Internet ei enää oikeastaan ole tietokoneita, vaan informaatiota toisiinsa liittävä verkko. Siitä, että tämä edellyttää koko IP-arkkitehtuurin uudelleen miettimistä ei tutkijoiden kesken ole suurta erimielisyyttä; sen sijaan siitä, mitä ja milloin Internetille olisi tehtävä, yksimielisyys on kaukana. Nyt tarvitaan tutkimusta, jossa eri lähestymistapoja voidaan kehittää ja kokeilla ja sitä kautta oppia ymmärtämään niiden ominaisuuksia ja vaikutuksia.
Tämä ei ole ihan helppoa, ja vielä vaikeampaa on arvioida missä olosuhteissa uudet rakenteet ja teknologiat voisivat todella päästä käyttöön. Internet ei vaihdu uudeksi käden käänteessä eikä ilmaiseksi. Siksi tutkimuksen piiriin tulisi myös kuulua niiden mahdollisten kehityspolkujen laadullinen tutkiminen, joiden kautta siirtyminen voisi olla mahdollista tai suorastaan välttämätöntä.
Uusi keskus on merkittävä avaus koko HIIT:in kannalta: tarjoaahan se tietoverkkotutkijoille näköalan todella mielenkiintoiseen, mutta myös haastavaan työhön. Se koskettaa myös esimerkiksi uudentyyppisistä sosiaalisen median palveluista kiinnostuneita tutkijoita. Jos nyt olen jostakin huolissani, se olisi lahjakkaiden ja kovaan sitoutumiseen valmiiden tutkijoiden riittävyys. Meidän on voitava myös tulevaisuudessa lähettää ICSI:iin henkilöitä, jotka aidosti voivat kontribuoida prof. Shenkerin ryhmän työhön. Tämä tietenkin edellyttää, että myös Suomessa tehtävä työ on maailmanluokan tasolla.
Keskuksen tarjoaman näköalan luulisi kuitenkin houkuttelevan lahjakkaita tutkijanalkuja. Kun Internet alunperin teki tuloaan Suomeen 1980/90-lukujen taitteessa, aihepiirin ympärille kokoontui nopeasti joukko hyvin lahjakkaita ja innostuneita nuoria henkilöitä, joiden työn merkitys jälkikäteen arvioiden oli aivan ratkaiseva. Toivoisin mielelläni näkeväni tämän ilmiön renessanssin.
perjantai 28. syyskuuta 2007
maanantai 24. syyskuuta 2007
Seniori-Facebook
Mikä olisi yli kuusikymppisille suunniteltu sosiaalisen median palvelu? ... Tai aloitetaan sillä, että miksi yli kuusikymppisille pitäisi suunnitella sosiaalisen median palvelu.
Yhteiskunnalliset syyt: Kenellekään ei varmaan ole uutinen, että teollisten maiden väestö ikääntyy nopealla vauhdilla. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle olemme yhteiskunnallisten mullistusten äärellä, joiden vaikutukset kestävät ainakin seuraavat kolme vuosikymmentä.
Noin 20% suomalaisista on jo tällä hetkellä yli 60-vuotiaita. On tärkeää, että tämä viidennes väestöstä pysyy mukana entisestään tietoteknistyvässä yhteiskunnassa. Nyt ja huomenna erilaisten arjen palvelujen käyttäminen, kansalaisvaikuttaminen, sekä ihmissuhteiden luominen ja ylläpitäminen ovat tietotekniikan välittämiä.
Tietotekniikan avulla voidaan myös pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia, kuten millä tavalla eläkkeelle siirtyvä kokemus ja osaaminen voisi vielä vaikuttaa työelämässä. Tuskin kellään olisi mitään sitä vastaan, että eläkkeellä oleva entinen toimitusjohtaja antaisi webissä vinkkejä start-up:ia perustaville.
Kaupalliset syyt: Ihmiset ikääntyvät terveempinä ja vauraampina kuin koskaan aikaisemmin. Niin sanottua "kolmatta ikää" odotetaan ja siihen ollaan valmiita panostamaan. Tällöin korostuu halu panostaa omaan elämänlaatuun, matkustella, kokea uutta ja kehittää itseään. Kaikki nämä kuulostavat valtavilta kaupallisilta mahdollisuuksilta.
Seniorit ovat kuitenkin todella haastava kohderyhmä. Vuosikymmenten kokemusten ja eriävien kiinnostusten kirjo tekee "seniorimarkkinoinnin" lähes mahdottomaksi. Ihmiset harvoin mieltävät itseään "ikäihmiseksi", "senioriksi" tai "vauvabuumeriksi", tai "lihavuoreen" kuuluvaksi kuten Ruotsissa leikillisesti suuria ikäluokkia kutsutaan.
Samaan aikaan tietoteollisuus on suunnannut uudet panostuksensa ennen kaikkea nuorille käyttäjille. Jos tietoteollisuus ei ole kiinnostunut kuluttajien "eläkepommista", niin ei epäilystäkään, että vaikkapa matkailuala tai hyvinvointiteollisuus auttavat senioreita kuluttamaan rahansa.
Inhimilliset syyt: Ei tarvita huippututkimusta, jotta kuka tahansa voi todeta, että tietotekniikkaa ei ole suunniteltu yli 60-vuotiaille. Ei pidä olla edes yli 60-vuotias todetakseen, että kännykässä on liian pienet näppäimet, kotikoneen asetusten konfigurointi tappaa innostuksen ja nörttien "se vaan pitää tietää" -kommentit eivät kieli tekniikan helppokäyttöisyydestä. Kotikutoinen näppäilykuvaus on esimerkki siitä, kuinka vielä 20 vuotta sitten se oli kaikkien ymmärrettävissä, mutta nykyään olisi hyvä ajaa tietokoneen ajokortti ennen siirtymistä filmvalokuvista digiin.
Tietotekniikan muodostavan infrastruktuurin monimutkaisuus otetaan nykyään liian usein itsestään selvyytenä ja asiana, jolle ei oikein voi tehdä mitään. Suomalainen digi-tv siirtymä näytti, miten sinänsä yksinkertainen tietotekninen sovellus (television katselu) voi aiheuttaa loputtoman määrän ongelmia ja epätietoisuutta. On turha ihmetellä, jos seniorimme pitävät tietotekniikkaa liian hankalana ja epäluotettavana. Kuten monessa muussakin asiassa, kokemus tuo viisautta ja näkemystä. He ovat aivan oikeassa.
Sen sijaan oletus, ettei asialle voi enää tehdä mitään, on aivan väärä. Ihmiskeskeisyyden pitäisi olla (edelleen) tietoteollisuuden tärkein ongelma ratkaistavaksi. Ja tähän nimenomaan tarvitaan myös huippututkimusta.
Facebook näyttää rantautuneen Suomeen. Ruotsissa "kaikki" ovat jo Facebookissa (Finland-verkostossa on 32 000 käyttäjää, Sweden-verkostossa 300 000). Teknisestä vinkkelistä Facebook eroaa muista sosiaalisen verkottumisen palveluista sillä, että se on sovellusalusta. Alustan kivijalkoina ovat ihmisten profiilit ja niitä yhdistävät verkot. Facebookissa näyttää olevan tapana käyttää omaa nimeä ja verkot ovat kaveri- ja tuttavaverkkoja. Näiden päälle palvelu tarjoaa pikkusovelluksia, ikäänkuin "plug-inejä".
Käyttäjä voi esimerkiksi ladata vamppyyrisovelluksen ja aloittaa kaverien puremisen. Toisella sovelluksella voi listata kaikki maat, joissa on käynyt ja vertailla niitä kaverien kanssa. Sovelluksissa toistuu kaveriverkon hyödyntäminen, viihteellisyys ja sosiaalinen paine ladata ("kaverisi puraisi sinua kaulavaltimoon... puraise takaisin lataamalla tämä"). Kerrassaan nerokasta!
Facebookin sovellusfilosofia on omiaan senioreille. Yksinkertainen lähtökohta (minä ja minun tuttuni), uusien toiminnallisuuksien asentaminen on vapaaehtoista (meille riittää, kiitos vain, tämä juttelutoiminto sekä tietysti vamppyyrisota) ja siten palvelu on käyttäjiensä näköinen. Lisäksi jos joku innokas sukulaistyttö haluaa mummon asentavan uuden sovelluksen, niin tietääpä mummo keneltä kysyä tarvittaessa apua. Sosiaalinen softan propagointi tuo mukanaan sosiaalisen vastuun auttaa sen käytössä.
HIIT:ssä tämä tutkimusteema on ollut pitkään jo työn alla. Vihdoin alkaa teollisuudesta kuulua vastakaikua, että seniorit ovat kiinnostava ryhmä käyttäjiä. Usein kuulemme kommentteja, että uusimmat jutut tulevat aina "early adopterien" kautta ja siksi kannattaa suunnitella nuorille ja tekniikkaa rakastaville. Mutta kun seuraa vierestä mummoja ja vaareja, jotka lataavat kuvia nettiin, käyttävät päivittäin Skypeä ja tutkivat Pjongyangia Google Earthissä emme voi uskoa, että palveluita ja teknologiaa ei voisi suunnitella heidän ehdoillaan.
Risto Sarvas
Marko Turpeinen
Yhteiskunnalliset syyt: Kenellekään ei varmaan ole uutinen, että teollisten maiden väestö ikääntyy nopealla vauhdilla. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle olemme yhteiskunnallisten mullistusten äärellä, joiden vaikutukset kestävät ainakin seuraavat kolme vuosikymmentä.
Noin 20% suomalaisista on jo tällä hetkellä yli 60-vuotiaita. On tärkeää, että tämä viidennes väestöstä pysyy mukana entisestään tietoteknistyvässä yhteiskunnassa. Nyt ja huomenna erilaisten arjen palvelujen käyttäminen, kansalaisvaikuttaminen, sekä ihmissuhteiden luominen ja ylläpitäminen ovat tietotekniikan välittämiä.
Tietotekniikan avulla voidaan myös pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia, kuten millä tavalla eläkkeelle siirtyvä kokemus ja osaaminen voisi vielä vaikuttaa työelämässä. Tuskin kellään olisi mitään sitä vastaan, että eläkkeellä oleva entinen toimitusjohtaja antaisi webissä vinkkejä start-up:ia perustaville.
Kaupalliset syyt: Ihmiset ikääntyvät terveempinä ja vauraampina kuin koskaan aikaisemmin. Niin sanottua "kolmatta ikää" odotetaan ja siihen ollaan valmiita panostamaan. Tällöin korostuu halu panostaa omaan elämänlaatuun, matkustella, kokea uutta ja kehittää itseään. Kaikki nämä kuulostavat valtavilta kaupallisilta mahdollisuuksilta.
Seniorit ovat kuitenkin todella haastava kohderyhmä. Vuosikymmenten kokemusten ja eriävien kiinnostusten kirjo tekee "seniorimarkkinoinnin" lähes mahdottomaksi. Ihmiset harvoin mieltävät itseään "ikäihmiseksi", "senioriksi" tai "vauvabuumeriksi", tai "lihavuoreen" kuuluvaksi kuten Ruotsissa leikillisesti suuria ikäluokkia kutsutaan.
Samaan aikaan tietoteollisuus on suunnannut uudet panostuksensa ennen kaikkea nuorille käyttäjille. Jos tietoteollisuus ei ole kiinnostunut kuluttajien "eläkepommista", niin ei epäilystäkään, että vaikkapa matkailuala tai hyvinvointiteollisuus auttavat senioreita kuluttamaan rahansa.
Inhimilliset syyt: Ei tarvita huippututkimusta, jotta kuka tahansa voi todeta, että tietotekniikkaa ei ole suunniteltu yli 60-vuotiaille. Ei pidä olla edes yli 60-vuotias todetakseen, että kännykässä on liian pienet näppäimet, kotikoneen asetusten konfigurointi tappaa innostuksen ja nörttien "se vaan pitää tietää" -kommentit eivät kieli tekniikan helppokäyttöisyydestä. Kotikutoinen näppäilykuvaus on esimerkki siitä, kuinka vielä 20 vuotta sitten se oli kaikkien ymmärrettävissä, mutta nykyään olisi hyvä ajaa tietokoneen ajokortti ennen siirtymistä filmvalokuvista digiin.
Tietotekniikan muodostavan infrastruktuurin monimutkaisuus otetaan nykyään liian usein itsestään selvyytenä ja asiana, jolle ei oikein voi tehdä mitään. Suomalainen digi-tv siirtymä näytti, miten sinänsä yksinkertainen tietotekninen sovellus (television katselu) voi aiheuttaa loputtoman määrän ongelmia ja epätietoisuutta. On turha ihmetellä, jos seniorimme pitävät tietotekniikkaa liian hankalana ja epäluotettavana. Kuten monessa muussakin asiassa, kokemus tuo viisautta ja näkemystä. He ovat aivan oikeassa.
Sen sijaan oletus, ettei asialle voi enää tehdä mitään, on aivan väärä. Ihmiskeskeisyyden pitäisi olla (edelleen) tietoteollisuuden tärkein ongelma ratkaistavaksi. Ja tähän nimenomaan tarvitaan myös huippututkimusta.
Facebook näyttää rantautuneen Suomeen. Ruotsissa "kaikki" ovat jo Facebookissa (Finland-verkostossa on 32 000 käyttäjää, Sweden-verkostossa 300 000). Teknisestä vinkkelistä Facebook eroaa muista sosiaalisen verkottumisen palveluista sillä, että se on sovellusalusta. Alustan kivijalkoina ovat ihmisten profiilit ja niitä yhdistävät verkot. Facebookissa näyttää olevan tapana käyttää omaa nimeä ja verkot ovat kaveri- ja tuttavaverkkoja. Näiden päälle palvelu tarjoaa pikkusovelluksia, ikäänkuin "plug-inejä".
Käyttäjä voi esimerkiksi ladata vamppyyrisovelluksen ja aloittaa kaverien puremisen. Toisella sovelluksella voi listata kaikki maat, joissa on käynyt ja vertailla niitä kaverien kanssa. Sovelluksissa toistuu kaveriverkon hyödyntäminen, viihteellisyys ja sosiaalinen paine ladata ("kaverisi puraisi sinua kaulavaltimoon... puraise takaisin lataamalla tämä"). Kerrassaan nerokasta!
Facebookin sovellusfilosofia on omiaan senioreille. Yksinkertainen lähtökohta (minä ja minun tuttuni), uusien toiminnallisuuksien asentaminen on vapaaehtoista (meille riittää, kiitos vain, tämä juttelutoiminto sekä tietysti vamppyyrisota) ja siten palvelu on käyttäjiensä näköinen. Lisäksi jos joku innokas sukulaistyttö haluaa mummon asentavan uuden sovelluksen, niin tietääpä mummo keneltä kysyä tarvittaessa apua. Sosiaalinen softan propagointi tuo mukanaan sosiaalisen vastuun auttaa sen käytössä.
HIIT:ssä tämä tutkimusteema on ollut pitkään jo työn alla. Vihdoin alkaa teollisuudesta kuulua vastakaikua, että seniorit ovat kiinnostava ryhmä käyttäjiä. Usein kuulemme kommentteja, että uusimmat jutut tulevat aina "early adopterien" kautta ja siksi kannattaa suunnitella nuorille ja tekniikkaa rakastaville. Mutta kun seuraa vierestä mummoja ja vaareja, jotka lataavat kuvia nettiin, käyttävät päivittäin Skypeä ja tutkivat Pjongyangia Google Earthissä emme voi uskoa, että palveluita ja teknologiaa ei voisi suunnitella heidän ehdoillaan.
Risto Sarvas
Marko Turpeinen
keskiviikko 19. syyskuuta 2007
Uusia tutkimushankkeita
Eilinen oli aika kiva päivä.
Suomen Akatemian yleisen tutkimushankehaun määräpäivä oli ollut tammikuussa, ja toimitimme siihen silloin kaksi rahoitushakemusta. Tällainen rahoitus on ankarasti kilpailtua, ja arvokasta: se on tarkoitettu vapaaseen perustutkimukseen ja "vaikeiden" asioiden tekemiseen. Se on myös pitkäaikaista: rahoitus saadaan kolmeksi, jopa neljäksi vuodeksi.
Aikaisemmin Akatemian päätöksiä saatiin odottaa marraskuun loppupuolelle asti. Tästä vuodesta alkaen aikataulua oli aikaistettu, mitä itse kuitenkaan en ollut tullut panneeksi merkille. Siksi päätökset tulivat minulle täysin yllätyksenä. Sitäkin makeampaa oli, että molemmat hakemukset menestyivät.
Mitä niissä nyt sitten on tarkoitus tehdä?
Toisella läpi menneellä hankkeella on hieman vaikea nimi AMOVEO: Work Practises and the Transition to Ubicomp. Sen taustalla on jo pidemmän aikaa meneillään ollut työ, jossa olemme pyrkineet ymmärtämään miten kehittyneet mobiilisovellutukset vaikuttavat ihmisten arkielämään ja kommunikaatioon. Sen tuloksena syntyi esimerkiksi Jaiku.com -palvelun alkuperäinen prototyyppi, jota voi pitää maailman ensimmäisenä mobiilina "Web 2.0" -sovellutuksena.
Olemme jo pitkään tunteneet huomattavaa kiihkoa tutkia, miten olennaisesti samantapaiset teknologiat ja palvelut vaikuttaisivat työtehtävien yhteydessä tapahtuvaan käyttäjien toimintaan. Voidaan arvella, että esiin nousevat ilmiöt olisivat erilaisia kuin arkielämässä, mutta juuri miten? Tätä haluaisimme ymmärtää, kuvata ja mallintaa erilaisilla kenttämenetelmillä saatavan tiedon analysoinnin pohjalta. Ja juuri tähän AMOVEO antaa meille tilaisuuden!
Hanke tullaan toteuttamaan yhdessä VTT:n Systems Usability -ryhmän kanssa ja sitä johtaa FT Giulio Jacucci. Mukana tulee olemaan myös nyt Berkeleyssä postdoc-vierailulla oleva FT Antti Oulasvirta ja muut HIIT:in Ubiquitous Interaction -ryhmän tutkijat.
Toinen hanke on nimeltään IPOS: Information Processing in Overlay Systems ja sen vetäjä on vielä yksi nuori tohtori, FT Sasu Tarkoma. Hanke liittyy temaattisesti laajempaan tutkimuskokonaisuuteen, jossa pyrimme ymmärtämään miten Internetin perusrakenteita tulisi muuttaa siten että se selviäisi näköpiirissä olevan tulevaisuuden sille asettamista haasteista.
Kyse on siitä, että Internet ei enää oikeastaan ole tietokoneita yhdistävä verkko, vaan erilaisia sisältöjä toisiinsa liittävä verkko. Käyttäjä ei useinkaan ole kovin kiinnostunut siitä, miltä palvelimelta jokin tieto löytyy, vaan siitä että tietoon pääsee käsiksi tehokkaasti ja vaivattomasti ja että se on laadultaan sitä mitä pitääkin.
Pidemmän päälle tämä saattaa edellyttää sangen perusteellista remonttia, jonka kautta nykyinen IP-arkkitehtuuri on korvataan jollakin muulla. Sitä odoteltaessa (ja mietittäessä) aihepiiriä voidaan edistää kehittämällä IP-arkkitehtuurin päällä toimivia overlay-verkkoja, jotka tarjoavat sisältöjen löytämiseen ja reititykseen tarvittavia ominaisuuksia. Nämä taas tarvitsevat uusia tietorakenteita ja algoritmeja, joiden tulisi soveltua Internet-mittakaavan tehtäviin, siis hyvin suurien tietomassojen käsittelyyn. Juuri tästä IPOS:issa on kyse. Tätä työtä tulemme tekemään yhdessä TKK:n TML-laboratorion kanssa.
Saadaanko näistä aikaan sitä nyt niin kaivattua "huippututkimusta"? Kunnianhimo on ainakin kohdallaan: aihepiirit ovat ajankohtaisia ja vaikeita. Luottamukseni sille, että hyvän tieteen syntymiselle on edellytyksiä, on korkea. Onneksemme myös Akatemian arvioijat ilmeisesti olivat samaa mieltä.
Paraneeko maailma? Toisin sanoen, saadaanko tutkimuksella myös sellaisia tuloksia joita joku joskus voi todella soveltaa käytännössä? Tätä ei ole ihan helppoa ennustaa, eikä se riipu yksin meistä tai työmme laadusta. Myös askelmerkkien on osuttava kohdalleen. Riskitaso on korkea, mutta niin on myös mahdollinen impakti, jos jalka tosiaan osuu lankulle.
Onko tällainen tutkimus oikea tapa käyttää arvokasta ja niukkaa perustutkimuksen rahoitusta, vai pitäisikö meidän pelata enemmän varman päälle? Ymmärrän tavallaan sitäkin ajatusta että tietojenkäsittelyn tutkijoiden pitäisi tyytyä ratkomaan konkreettisempia eri sovellutusalueiden tarjoamia ongelmia, joista ei todellakaan ole pulaa. On ehkä arroganttia sanoa "kiitos ei" ja sen sijaan katsoa kauemmas tulevaisuuteen. Niin me nyt kuitenkin haluamme Akatemian hankkeissa tehdä.
Suomen Akatemian yleisen tutkimushankehaun määräpäivä oli ollut tammikuussa, ja toimitimme siihen silloin kaksi rahoitushakemusta. Tällainen rahoitus on ankarasti kilpailtua, ja arvokasta: se on tarkoitettu vapaaseen perustutkimukseen ja "vaikeiden" asioiden tekemiseen. Se on myös pitkäaikaista: rahoitus saadaan kolmeksi, jopa neljäksi vuodeksi.
Aikaisemmin Akatemian päätöksiä saatiin odottaa marraskuun loppupuolelle asti. Tästä vuodesta alkaen aikataulua oli aikaistettu, mitä itse kuitenkaan en ollut tullut panneeksi merkille. Siksi päätökset tulivat minulle täysin yllätyksenä. Sitäkin makeampaa oli, että molemmat hakemukset menestyivät.
Mitä niissä nyt sitten on tarkoitus tehdä?
Toisella läpi menneellä hankkeella on hieman vaikea nimi AMOVEO: Work Practises and the Transition to Ubicomp. Sen taustalla on jo pidemmän aikaa meneillään ollut työ, jossa olemme pyrkineet ymmärtämään miten kehittyneet mobiilisovellutukset vaikuttavat ihmisten arkielämään ja kommunikaatioon. Sen tuloksena syntyi esimerkiksi Jaiku.com -palvelun alkuperäinen prototyyppi, jota voi pitää maailman ensimmäisenä mobiilina "Web 2.0" -sovellutuksena.
Olemme jo pitkään tunteneet huomattavaa kiihkoa tutkia, miten olennaisesti samantapaiset teknologiat ja palvelut vaikuttaisivat työtehtävien yhteydessä tapahtuvaan käyttäjien toimintaan. Voidaan arvella, että esiin nousevat ilmiöt olisivat erilaisia kuin arkielämässä, mutta juuri miten? Tätä haluaisimme ymmärtää, kuvata ja mallintaa erilaisilla kenttämenetelmillä saatavan tiedon analysoinnin pohjalta. Ja juuri tähän AMOVEO antaa meille tilaisuuden!
Hanke tullaan toteuttamaan yhdessä VTT:n Systems Usability -ryhmän kanssa ja sitä johtaa FT Giulio Jacucci. Mukana tulee olemaan myös nyt Berkeleyssä postdoc-vierailulla oleva FT Antti Oulasvirta ja muut HIIT:in Ubiquitous Interaction -ryhmän tutkijat.
Toinen hanke on nimeltään IPOS: Information Processing in Overlay Systems ja sen vetäjä on vielä yksi nuori tohtori, FT Sasu Tarkoma. Hanke liittyy temaattisesti laajempaan tutkimuskokonaisuuteen, jossa pyrimme ymmärtämään miten Internetin perusrakenteita tulisi muuttaa siten että se selviäisi näköpiirissä olevan tulevaisuuden sille asettamista haasteista.
Kyse on siitä, että Internet ei enää oikeastaan ole tietokoneita yhdistävä verkko, vaan erilaisia sisältöjä toisiinsa liittävä verkko. Käyttäjä ei useinkaan ole kovin kiinnostunut siitä, miltä palvelimelta jokin tieto löytyy, vaan siitä että tietoon pääsee käsiksi tehokkaasti ja vaivattomasti ja että se on laadultaan sitä mitä pitääkin.
Pidemmän päälle tämä saattaa edellyttää sangen perusteellista remonttia, jonka kautta nykyinen IP-arkkitehtuuri on korvataan jollakin muulla. Sitä odoteltaessa (ja mietittäessä) aihepiiriä voidaan edistää kehittämällä IP-arkkitehtuurin päällä toimivia overlay-verkkoja, jotka tarjoavat sisältöjen löytämiseen ja reititykseen tarvittavia ominaisuuksia. Nämä taas tarvitsevat uusia tietorakenteita ja algoritmeja, joiden tulisi soveltua Internet-mittakaavan tehtäviin, siis hyvin suurien tietomassojen käsittelyyn. Juuri tästä IPOS:issa on kyse. Tätä työtä tulemme tekemään yhdessä TKK:n TML-laboratorion kanssa.
Saadaanko näistä aikaan sitä nyt niin kaivattua "huippututkimusta"? Kunnianhimo on ainakin kohdallaan: aihepiirit ovat ajankohtaisia ja vaikeita. Luottamukseni sille, että hyvän tieteen syntymiselle on edellytyksiä, on korkea. Onneksemme myös Akatemian arvioijat ilmeisesti olivat samaa mieltä.
Paraneeko maailma? Toisin sanoen, saadaanko tutkimuksella myös sellaisia tuloksia joita joku joskus voi todella soveltaa käytännössä? Tätä ei ole ihan helppoa ennustaa, eikä se riipu yksin meistä tai työmme laadusta. Myös askelmerkkien on osuttava kohdalleen. Riskitaso on korkea, mutta niin on myös mahdollinen impakti, jos jalka tosiaan osuu lankulle.
Onko tällainen tutkimus oikea tapa käyttää arvokasta ja niukkaa perustutkimuksen rahoitusta, vai pitäisikö meidän pelata enemmän varman päälle? Ymmärrän tavallaan sitäkin ajatusta että tietojenkäsittelyn tutkijoiden pitäisi tyytyä ratkomaan konkreettisempia eri sovellutusalueiden tarjoamia ongelmia, joista ei todellakaan ole pulaa. On ehkä arroganttia sanoa "kiitos ei" ja sen sijaan katsoa kauemmas tulevaisuuteen. Niin me nyt kuitenkin haluamme Akatemian hankkeissa tehdä.
tiistai 18. syyskuuta 2007
P2P Survey results
HIIT collaborated with three Sanoma WSOY online newspapers to make an online survey about the utilization of p2p file-sharing services and user's attitudes concerning p2p file-sharing. In a week over 6000 people participated in the survey. Almost 80% of the participants had used p2p file-sharing sites for illegal file downloading, whilst 10% had used only used p2p sites for legal spreading of files. Many of the p2p file sharing site users would be willing to pay for spreading of the files, however the technical protection measures remain unacceptable for them.
It can clearly be seen in the study that p2p users and the copyright owners are speaking a different language. Rhetoric used by the copyright owners and the comparisons of p2p users to professional criminals or even to terrorists is simply not believable among the users
It appears that the legislative maximum penalty for p2p file-sharing is not matching the participants’ sense of justice. When the copyright law was amended, the maximum penalty was raised to two years in prison. Maximum penalty of two years allows e.g. house searches. For these reasons it might be according to start thinking if there has been an overkill in the legislation.
The main findings:
The users of online music stores appreciate the easy use of the stores and furthermore found the chance to buy single tracks, as opposed to being forced to buy an entire album, important
The technical protection measures decreased the amount of customers for online music stores
The actions taken by the copyright owners have not had any significant effect to filesharing
The participants in the survey had problems recognizing the rights granted on the users by the copyright law
The chance of getting caught of using illegal p2p file sharing sites was estimated to be between the chance of winning the jackpot in lottery, and the chance of a television license inspector paying a visit
Large-scale p2p file-sharing was generally thought to be as condemnable as failing to pay for a television license
The use of p2p file sharing sites has not had any significant impact on the use of other medias, excepting portable recording devices, such as the iPod, which use it has slightly increased
Many would be willing to pay for a monthly service that enabled unlimited music and videofile sharing and downloading
About 80% or the participants thought they had learned to know of new artists better by using p2p file sharing sites
Selling pirated recordings of different medias was thought to be more condemnable than large scale p2p file sharing
Researches like this have been made before, but the data from them is locked away, and the results from them could not have been verified scientifically. We wanted to avoid this and bring our data available for everyone no matter were the use of it for the benefit of public discussion, writing a scientific paper or questioning our results.We have decided to share the data of the study for other research use. The set of data has been licensed with CC-by Finland 1.0 license. When referring to the data, the following citation is recommended: Hietanen, Huttunen, Kokkinen; HIIT P2P Survey Data 2007.
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/DATA_English.xls
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/HIIT_P2P_Results.xls
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/HIIT_P2P_Survey.ppt
http://torrents.thepiratebay.org/3810766/HIIT_P2P_Results.zip.3810766.TPB.torrent
One of the motives for the research was to find out how users perceive the claims about p2p file sharing networks. This was in my opinion achieved.
Violent discussions broke out about the survey and the questions in it in different discussion forums. It appears that p2p file sharing evokes violent emotions on each side of the argument. The people behind the survey were thought to be errand boys of the Finnish Composers’ Copyright Society (Teosto) and according to the wildest rumors the Central Bureau of Investigation (KRP, Keskusrikospoliisi) was tapping the prize cell phones to bust users for P2P crimes. As the instigator of the study I can assure that none of the aforementioned claims were true.
The schizophrenic approach toward the study led to the unfortunate incident when 800€ Nokia N95 cell phone prize had to be redrawn, as the participant, who originally won the phone, e-mail "loosers@KRP.fi" bounced. His contact information said:
HA haa, I wont tell you my contact information. F*ck you KRP.
Special thanks to Henriika, who helped organizing the data into a more readable form, and to Mikael, who tried teaching lawyers how to make surveys.
Vertaisverkkodata julki
HIIT teki yhteistyössä Digitodayn, Taloussanomien ja Mikrobitin kanssa verkkokyselyn, jossa kartoitettiin vertaisverkkojen käyttötapoja sekä niitä koskevia asenteita. Kyselyyn vastasi viikon aikana yli 6000 henkilöä.
Lähes 80 % vastaajista oli käyttänyt vertaisverkkoja luvattomaan tiedostojen lataamiseen, 10 % vastaajista oli käyttänyt vertaisverkkoja ainoastaan lailliseen tiedostojenjakeluun. Moni vertaisverkon käyttäjistä olisi tutkimuksen mukaan valmis maksamaan tiedostojen jakamisesta, mutta käyttäjät eivät hyväksy teknisiä suojauksia teoksiin.
Tutkimuksesta on nähtävissä, että vertaisverkon käyttäjät ja oikeudenomistajat puhuvat eri kieltä. Oikeuden omistajien käyttämä retoriikka ja vertaisverkkojen käyttäjien vertaaminen ammattirikollisiin tai jopa terroristeihin ei ole uskottavaa.
Vaikuttaisi siltä, että lainsäädäntö ei vertaisverkkojakelun rangaistusmaksimin osalta vastaa kyselyyn osallistuneiden oikeustajua. Tekijänoikeuslain uudistuksen yhteydessä rangaistusmaksimi korotettiin kahdeksi vuodeksi vankeutta. Kahden vuoden rangaistusmaksimi mahdollistaa esimerkiksi kotietsintöjen tekemisen. Näiltä osin olisi ehkä syytä pohtia, onko tapahtunut ylilyönti.
Tuloksien tulkinnassa tulee ottaa huomioon, että vastaukset ovat pääosin vertaisverkon käyttäjien ja edustavat heidän näkökulmaansa asioihin. On eri asia kysyä ratsiassa kännykkään puhuneelta autoilijalta toimien vaarallisuudesta kuin autoilijan yliajamaksi jääneeltä kävelijältä. Vastauksia tulee tulkita ottaen niiden vastaajien tausta huomioon.
Tutkimuksen päälöydökset:
- Musiikkiverkkokauppojen käyttäjät arvostavat verkkokauppojen helppokäyttöisyyttä sekä sitä, että verkkokaupoista voi ostaa yksittäisiä kappaleita levyjen sijasta;
- Tekniset suojakeinot vähentävät musiikkiverkkokauppojen käyttöä;
- Oikeudenhaltijoiden toimet eivät ole merkittävästi vaikuttaneet vertaisverkkojen käyttöön;
- Vastaajilla oli vaikeuksia tunnistaa tekijänoikeuslain käyttäjälle sallimia oikeuksia;
- Kiinnijäämistodennäköisyyden arvioitiin olevan lottovoiton saamisen ja televisiolupatarkastajan käynnin välillä;
- Laajamittaista vertaisverkkojakelua pidettiin yhtä moitittavana kuin tv-luvan maksamatta jättämistä;
- Vertaisverkon käyttäminen ei ole vaikuttanut muiden medioiden kulutukseen merkittävästi; poikkeuksena kannettavat tallentimet, kuten iPod, jonka käyttöä se on lisännyt jonkin verran;
- Moni olisi valmis maksamaan kuukausimaksullisesta palvelusta, joka mahdollistaisi rajoittamattoman musiikki- ja videotiedostojen jakamisen ja lataamisen;
- Noin 80 % vastaajista oli sitä mieltä, että vertaisverkkojen avulla oppii tuntemaan uusia tekijöitä ja musiikkia;
- Piraattitallenteiden myymistä pidettiin moitittavampana kuin
laajamittaista vertaisverkkojakelua.
Päätimme antaa datan myös muiden tutkittavaksi. Datasetti on lisensoitu cc-by suomi 1.0 lisenssillä. Viitatessa dataan suositellaan käytäntöä: Hietanen, Huttunen, Kokkinen; HIIT P2P Survey Data 2007.
Koko setin voi ladata zippinä tai erikseen:
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/DATA_English.xls
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/DATA_suomeksi.xls
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/HIIT_P2P-kyselytutkimus.ppt
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/HIIT_P2P_Results.xls
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/HIIT_P2P_Survey.ppt
http://pong.hiit.fi/p2p/docs/P2P-survey/HIIT_P2P-tulokset.xls
Yksi kyselyn tekemisen motiiveista oli selvittää, pitävätkö vertaisverkkojen yhteydessä käytetyt väittämät paikkaansa. Tässä mielestäni onnistuttiin. Samankaltaisia tutkimuksia on tehty myös aikaisemmin, mutta niiden tutkimusdata on lukkojen takana, eikä niiden tuloksia ole voinut tieteellisesti vahvistaa. Halusimme välttää tämän ja saattaa datamme kaikkien saataville; olipa käyttö sitten julkisen keskustelun käyminen, tieteellisen paperin kirjoittaminen tai tuloksiemme kyseenalaistaminen.
Kyselyn ja sen kysymysten asettelun ympärillä käytiin kiivasta keskustelua eri foorumeilla. Vaikuttaisi siltä, että vertaisverkot herättävät suuria tunteita puoleen ja toiseen. Tutkimuksen tekijöitä epäiltiin Teoston juoksupojiksi ja hurjimpien huhujen mukaan keskusrikospoliisin arveltiin keräävän tietoja käyttäjien narauttamiseksi. Tutkimuksen tekijänä voin vakuuttaa, ettei kumpikaan edellä mainituista huhuista pidä paikaansa. Varovainen suhtautuminen tutkimukseen johti myös valitettavaan tapaukseen, kun vastaajien kesken arvottu puhelin jouduttiin arpomaan uudelleen. Tämä johtui siitä, ettei vastaajaa saatu kiinni yrityksestä huolimatta tämän jättämästä sähköpostiosoitteesta.
Erikoiskiitokset Henriikalle, joka auttoi datan saamiseen luettavampaan muotoon sekä Mikaelille, joka yritti saada lakimiehet oppimaan tekemään kyselytutkimuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)