Seniori-Facebook

Mikä olisi yli kuusikymppisille suunniteltu sosiaalisen median palvelu? ... Tai aloitetaan sillä, että miksi yli kuusikymppisille pitäisi suunnitella sosiaalisen median palvelu.

Yhteiskunnalliset syyt: Kenellekään ei varmaan ole uutinen, että teollisten maiden väestö ikääntyy nopealla vauhdilla. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle olemme yhteiskunnallisten mullistusten äärellä, joiden vaikutukset kestävät ainakin seuraavat kolme vuosikymmentä.

Noin 20% suomalaisista on jo tällä hetkellä yli 60-vuotiaita. On tärkeää, että tämä viidennes väestöstä pysyy mukana entisestään tietoteknistyvässä yhteiskunnassa. Nyt ja huomenna erilaisten arjen palvelujen käyttäminen, kansalaisvaikuttaminen, sekä ihmissuhteiden luominen ja ylläpitäminen ovat tietotekniikan välittämiä.

Tietotekniikan avulla voidaan myös pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia, kuten millä tavalla eläkkeelle siirtyvä kokemus ja osaaminen voisi vielä vaikuttaa työelämässä. Tuskin kellään olisi mitään sitä vastaan, että eläkkeellä oleva entinen toimitusjohtaja antaisi webissä vinkkejä start-up:ia perustaville.

Kaupalliset syyt: Ihmiset ikääntyvät terveempinä ja vauraampina kuin koskaan aikaisemmin. Niin sanottua "kolmatta ikää" odotetaan ja siihen ollaan valmiita panostamaan. Tällöin korostuu halu panostaa omaan elämänlaatuun, matkustella, kokea uutta ja kehittää itseään. Kaikki nämä kuulostavat valtavilta kaupallisilta mahdollisuuksilta.

Seniorit ovat kuitenkin todella haastava kohderyhmä. Vuosikymmenten kokemusten ja eriävien kiinnostusten kirjo tekee "seniorimarkkinoinnin" lähes mahdottomaksi. Ihmiset harvoin mieltävät itseään "ikäihmiseksi", "senioriksi" tai "vauvabuumeriksi", tai "lihavuoreen" kuuluvaksi kuten Ruotsissa leikillisesti suuria ikäluokkia kutsutaan.

Samaan aikaan tietoteollisuus on suunnannut uudet panostuksensa ennen kaikkea nuorille käyttäjille. Jos tietoteollisuus ei ole kiinnostunut kuluttajien "eläkepommista", niin ei epäilystäkään, että vaikkapa matkailuala tai hyvinvointiteollisuus auttavat senioreita kuluttamaan rahansa.

Inhimilliset syyt: Ei tarvita huippututkimusta, jotta kuka tahansa voi todeta, että tietotekniikkaa ei ole suunniteltu yli 60-vuotiaille. Ei pidä olla edes yli 60-vuotias todetakseen, että kännykässä on liian pienet näppäimet, kotikoneen asetusten konfigurointi tappaa innostuksen ja nörttien "se vaan pitää tietää" -kommentit eivät kieli tekniikan helppokäyttöisyydestä. Kotikutoinen näppäilykuvaus on esimerkki siitä, kuinka vielä 20 vuotta sitten se oli kaikkien ymmärrettävissä, mutta nykyään olisi hyvä ajaa tietokoneen ajokortti ennen siirtymistä filmvalokuvista digiin.

Tietotekniikan muodostavan infrastruktuurin monimutkaisuus otetaan nykyään liian usein itsestään selvyytenä ja asiana, jolle ei oikein voi tehdä mitään. Suomalainen digi-tv siirtymä näytti, miten sinänsä yksinkertainen tietotekninen sovellus (television katselu) voi aiheuttaa loputtoman määrän ongelmia ja epätietoisuutta. On turha ihmetellä, jos seniorimme pitävät tietotekniikkaa liian hankalana ja epäluotettavana. Kuten monessa muussakin asiassa, kokemus tuo viisautta ja näkemystä. He ovat aivan oikeassa.

Sen sijaan oletus, ettei asialle voi enää tehdä mitään, on aivan väärä. Ihmiskeskeisyyden pitäisi olla (edelleen) tietoteollisuuden tärkein ongelma ratkaistavaksi. Ja tähän nimenomaan tarvitaan myös huippututkimusta.


Facebook näyttää rantautuneen Suomeen. Ruotsissa "kaikki" ovat jo Facebookissa (Finland-verkostossa on 32 000 käyttäjää, Sweden-verkostossa 300 000). Teknisestä vinkkelistä Facebook eroaa muista sosiaalisen verkottumisen palveluista sillä, että se on sovellusalusta. Alustan kivijalkoina ovat ihmisten profiilit ja niitä yhdistävät verkot. Facebookissa näyttää olevan tapana käyttää omaa nimeä ja verkot ovat kaveri- ja tuttavaverkkoja. Näiden päälle palvelu tarjoaa pikkusovelluksia, ikäänkuin "plug-inejä".

Käyttäjä voi esimerkiksi ladata vamppyyrisovelluksen ja aloittaa kaverien puremisen. Toisella sovelluksella voi listata kaikki maat, joissa on käynyt ja vertailla niitä kaverien kanssa. Sovelluksissa toistuu kaveriverkon hyödyntäminen, viihteellisyys ja sosiaalinen paine ladata ("kaverisi puraisi sinua kaulavaltimoon... puraise takaisin lataamalla tämä"). Kerrassaan nerokasta!

Facebookin sovellusfilosofia on omiaan senioreille. Yksinkertainen lähtökohta (minä ja minun tuttuni), uusien toiminnallisuuksien asentaminen on vapaaehtoista (meille riittää, kiitos vain, tämä juttelutoiminto sekä tietysti vamppyyrisota) ja siten palvelu on käyttäjiensä näköinen. Lisäksi jos joku innokas sukulaistyttö haluaa mummon asentavan uuden sovelluksen, niin tietääpä mummo keneltä kysyä tarvittaessa apua. Sosiaalinen softan propagointi tuo mukanaan sosiaalisen vastuun auttaa sen käytössä.

HIIT:ssä tämä tutkimusteema on ollut pitkään jo työn alla. Vihdoin alkaa teollisuudesta kuulua vastakaikua, että seniorit ovat kiinnostava ryhmä käyttäjiä. Usein kuulemme kommentteja, että uusimmat jutut tulevat aina "early adopterien" kautta ja siksi kannattaa suunnitella nuorille ja tekniikkaa rakastaville. Mutta kun seuraa vierestä mummoja ja vaareja, jotka lataavat kuvia nettiin, käyttävät päivittäin Skypeä ja tutkivat Pjongyangia Google Earthissä emme voi uskoa, että palveluita ja teknologiaa ei voisi suunnitella heidän ehdoillaan.

Risto Sarvas
Marko Turpeinen