Uusia tutkimushankkeita

Eilinen oli aika kiva päivä.

Suomen Akatemian yleisen tutkimushankehaun määräpäivä oli ollut tammikuussa, ja toimitimme siihen silloin kaksi rahoitushakemusta. Tällainen rahoitus on ankarasti kilpailtua, ja arvokasta: se on tarkoitettu vapaaseen perustutkimukseen ja "vaikeiden" asioiden tekemiseen. Se on myös pitkäaikaista: rahoitus saadaan kolmeksi, jopa neljäksi vuodeksi.

Aikaisemmin Akatemian päätöksiä saatiin odottaa marraskuun loppupuolelle asti. Tästä vuodesta alkaen aikataulua oli aikaistettu, mitä itse kuitenkaan en ollut tullut panneeksi merkille. Siksi päätökset tulivat minulle täysin yllätyksenä. Sitäkin makeampaa oli, että molemmat hakemukset menestyivät.

Mitä niissä nyt sitten on tarkoitus tehdä?

Toisella läpi menneellä hankkeella on hieman vaikea nimi AMOVEO: Work Practises and the Transition to Ubicomp. Sen taustalla on jo pidemmän aikaa meneillään ollut työ, jossa olemme pyrkineet ymmärtämään miten kehittyneet mobiilisovellutukset vaikuttavat ihmisten arkielämään ja kommunikaatioon. Sen tuloksena syntyi esimerkiksi Jaiku.com -palvelun alkuperäinen prototyyppi, jota voi pitää maailman ensimmäisenä mobiilina "Web 2.0" -sovellutuksena.

Olemme jo pitkään tunteneet huomattavaa kiihkoa tutkia, miten olennaisesti samantapaiset teknologiat ja palvelut vaikuttaisivat työtehtävien yhteydessä tapahtuvaan käyttäjien toimintaan. Voidaan arvella, että esiin nousevat ilmiöt olisivat erilaisia kuin arkielämässä, mutta juuri miten? Tätä haluaisimme ymmärtää, kuvata ja mallintaa erilaisilla kenttämenetelmillä saatavan tiedon analysoinnin pohjalta. Ja juuri tähän AMOVEO antaa meille tilaisuuden!

Hanke tullaan toteuttamaan yhdessä VTT:n Systems Usability -ryhmän kanssa ja sitä johtaa FT Giulio Jacucci. Mukana tulee olemaan myös nyt Berkeleyssä postdoc-vierailulla oleva FT Antti Oulasvirta ja muut HIIT:in Ubiquitous Interaction -ryhmän tutkijat.

Toinen hanke on nimeltään IPOS: Information Processing in Overlay Systems ja sen vetäjä on vielä yksi nuori tohtori, FT Sasu Tarkoma. Hanke liittyy temaattisesti laajempaan tutkimuskokonaisuuteen, jossa pyrimme ymmärtämään miten Internetin perusrakenteita tulisi muuttaa siten että se selviäisi näköpiirissä olevan tulevaisuuden sille asettamista haasteista.

Kyse on siitä, että Internet ei enää oikeastaan ole tietokoneita yhdistävä verkko, vaan erilaisia sisältöjä toisiinsa liittävä verkko. Käyttäjä ei useinkaan ole kovin kiinnostunut siitä, miltä palvelimelta jokin tieto löytyy, vaan siitä että tietoon pääsee käsiksi tehokkaasti ja vaivattomasti ja että se on laadultaan sitä mitä pitääkin.

Pidemmän päälle tämä saattaa edellyttää sangen perusteellista remonttia, jonka kautta nykyinen IP-arkkitehtuuri on korvataan jollakin muulla. Sitä odoteltaessa (ja mietittäessä) aihepiiriä voidaan edistää kehittämällä IP-arkkitehtuurin päällä toimivia overlay-verkkoja, jotka tarjoavat sisältöjen löytämiseen ja reititykseen tarvittavia ominaisuuksia. Nämä taas tarvitsevat uusia tietorakenteita ja algoritmeja, joiden tulisi soveltua Internet-mittakaavan tehtäviin, siis hyvin suurien tietomassojen käsittelyyn. Juuri tästä IPOS:issa on kyse. Tätä työtä tulemme tekemään yhdessä TKK:n TML-laboratorion kanssa.

Saadaanko näistä aikaan sitä nyt niin kaivattua "huippututkimusta"? Kunnianhimo on ainakin kohdallaan: aihepiirit ovat ajankohtaisia ja vaikeita. Luottamukseni sille, että hyvän tieteen syntymiselle on edellytyksiä, on korkea. Onneksemme myös Akatemian arvioijat ilmeisesti olivat samaa mieltä.

Paraneeko maailma? Toisin sanoen, saadaanko tutkimuksella myös sellaisia tuloksia joita joku joskus voi todella soveltaa käytännössä? Tätä ei ole ihan helppoa ennustaa, eikä se riipu yksin meistä tai työmme laadusta. Myös askelmerkkien on osuttava kohdalleen. Riskitaso on korkea, mutta niin on myös mahdollinen impakti, jos jalka tosiaan osuu lankulle.

Onko tällainen tutkimus oikea tapa käyttää arvokasta ja niukkaa perustutkimuksen rahoitusta, vai pitäisikö meidän pelata enemmän varman päälle? Ymmärrän tavallaan sitäkin ajatusta että tietojenkäsittelyn tutkijoiden pitäisi tyytyä ratkomaan konkreettisempia eri sovellutusalueiden tarjoamia ongelmia, joista ei todellakaan ole pulaa. On ehkä arroganttia sanoa "kiitos ei" ja sen sijaan katsoa kauemmas tulevaisuuteen. Niin me nyt kuitenkin haluamme Akatemian hankkeissa tehdä.