Verkostosivustojen suosion salaisuus

Huomionkipeitä teinejä paljastelemassa itseään. Tämä käsitys netin yhteisöllisten palveluiden käyttäjäkunnasta on muuttunut, kun nuorten aikuisten puheenaihe on se yksi ja ykkönen: Facebook. Mediassakin huolet kotimaisen IRC-gallerian vaaroista ovat vaihtuneet ihmettelyksi Facebookin jättisuosiosta. Enää ei suurimpana uhkana olekaan pedofiilit ja koulukiusaamisen uudet muodot, vaan se, että vampyyrileikit lohkaisevat ison palan työpäivästä.

Huolimatta siitä että palvelut ovat saaneet erityyppistä huomiota, kotimaista IRC-galleriaa ja ulkomaisia palveluita yhdistää mahdollisuus sosiaalisten verkostojen julkiseen ja pysyvään esittämiseen. IRC-galleria kuitenkin eroaa monista muista verkostosivustoista siinä, että julkisten kaverilistojen puuttuessa sosiaalisia verkostoja esitellään varsin luovilla tavoilla. Pro gradu -tutkielmani aineistossa esimerkkejä näistä ovat tyhjänpäiväiseltä vaikuttava kommenttien vaihtaminen, kaverien nimien kirjoittaminen "omistukseksi" valokuviin tai profiilin laidassa olevaan vapaasti muokattavaan tekstilaatikkoon "ihkuboksiin", sekä yhteisöjen perustaminen kaveripiirin sisäpiirivitseille.

Tuttavapiirin jäsenten käsitystä keskinäisestä yhteenkuuluvuudestaan voidaan verkostosivustoilla rakentaa samaan tapaan kuin joukkoviestinnän on ajateltu rakentavan käsitystä yhtenäisestä kansakunnasta tai fanikunnasta. Tähän liittyy se, että tunteakseen yhteenkuuluvuutta jäsenten ei tarvitse välttämättä olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tosin verkostosivustojen tapauksessa yhteisyyttä rakentaa mediakoneiston lisäksi jäsenten oma toiminta. Jos muut vain jaksavat päivittää profiiliaan, näiden kuulumisista voi olla perillä ilman että kohde sitä huomaa.

Uteliaisuus toisten yksityiselämää kohtaan palvelee näin ollen yhteisön koossapysymistä. Verkostopalvelut tiivistävät hajanaiset sosiaaliset suhteet yhteen paikkaan. Lisäksi ne voivat jopa yhdistää erillisiä kaveripiirejä esimerkiksi löydettäessä yllättäviä yhteisiä tuttuja. Tämä yhdistävä voima tuottaa kuitenkin myös hankaluuksia. Ryhmäjäsenyydet voivat törmätä toisiinsa, esimerkiksi kun harrastuskavereille ei haluaisi paljastaa kuuluvansa Crocsien vastaiseen rintamaan tai kun ex-partnerin kaverit jättäisi mieluummin jo historiaan uuden kumppanin ilmaantuessa.

Tässä tapauksessa eri verkostosivustojen suosimiseen tuttavapiiristä riippuen ollaan valmiita kuluttamaan aikaa ja energiaa. Kokonaan verkostosivustoista luopuminen ei siis ole vääjäämätön kohtalo. Toisena vaihtoehtona on määritellä eri ryhmille eri yksityisyysasetukset. Kun sosiaalisia suhteita esitetään tallentuvassa ja julkisessa esitysmuodossa, on palveluiden suunnittelussa ja käytössä mietittävä sitä, mitä seurauksia tällä on yksilön, kaveripiirin ja koko yhteiskunnan tasolla.

Toinen verkostosivustojen hehkutuksessa vähemmälle huomiolle jäänyt kysymys on se, että verkostoissa eivät näy niiden ulkopuolelle jääneet ihmiset. Verkostosivustoilla niille annetaan joilla on: kaverilistan ihmiset, varsinkin yhteiset tutut, herättävät luottamusta potentiaalisissa uusissa tuttavuuksissa. Samalla tapaa kuin nettihuutokaupoissa muiden antama palaute lisää luottamusta kaupantekijää kohtaan, kaverilistalla olevat "suosittelijat" antavat uskottavuutta uudelle tuttavuudelle.

Uusien suhteiden luomisessa on siis pitkälti riippuvainen olemassa olevasta verkostosta. Uusille tuttavuuksille itsestä annettu kuva ei riipu ainoastaan omasta panoksesta, vaan kaverilistan ihmiset ovat suuressa osassa sen rakentamisessa. Verkostosivustoilla tästä on toisaalta hyötyä: samalla kun tuo itseään esille ja solmii uusia suhteita, voi ylläpitää suhteitaan olemassa olevaan verkostoon.

Jäävätkö yksinäiset siis käyttämään palveluita, joilla olemassa olevalla sosiaalisella verkostolla ei ole yhtä suurta merkitystä? Esimerkiksi yhteiseen harrastukseen perustuvilla sivustoilla arvostus syntyy pikemminkin tietämyksestä ja taitavasta sisällön tuottamisesta kuin laajasta ja laadukkaasta tuttavaverkostosta. Tässä tapauksessa yhteinen kiinnostuksen kohde riittää tuttavuuden tekemiseen, eikä ilman sosiaalista verkostoakaan leimaudu epäilyttäväksi hiippariksi. Käyttäjäkuntansa laajentamiseen pyrkivän, yhteiskunnallisesti vastuullisen palvelun tulisikin tarjota tämänkaltaisia mahdollisuuksia olla rehellisesti etsimässä uusia tuttavuuksia.

Ovatko huomionkipeät teinit sittenkään kadonneet mihinkään? Huomionkipeys on yksi suurimmista yhteiskuntaamme koossapitävistä voimista. Huomionkipeyttä ei kuitenkaan pidä tulkita ainoastaan itsekkääksi motiiviksi, vaan yhtä lailla se on tulkittavissa haluksi olla yhteydessä muihin. Verkostosivustojen mahdollistama ihmissuhteiden julkinen ja pysyvä esittäminen rakentaa käsitystä yhteisestä porukasta ja vahvistaa tunnetta yhteenkuuluvuudesta, joita hajanaisten sosiaalisten verkostojen aikana on hankalampi muuten ylläpitää. Verkostosivustojen suosion suurin salaisuus on mahdollisuus yhdistää kaksi nykyisessä yhteiskunnassamme arvostettua asiaa: oman persoonan esilletuominen ja yhteys kanssaihmisiin.