sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Huippuyliopisto

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut kirjoittavani tähän blogiin huippuyliopistosta.

Haluan kuitenkin pysyä alueella josta tiedän varmasti ja kokemusperäisesti jotakin. Siksi en kirjoita TKK:n, Kauppakorkeakoulun ja TAIK:in yhtyessä syntyvästä yliopistosta, josta toistaiseksi voisin esittää vain toiveita ja arvailuja.

Stanfordista ja Berkeleystä sen sijaan tiedän jotakin. Kyseiset yliopistot ovat ihan kiistatta huippuyliopistoja. Uusimmalla Shanghai-listalla, josta kaikki sanovat ettei sille pidä antaa mitään arvoa, mutta jota kaikki kuitenkin siteeraavat, ne majailevat sijoilla 2 ja 3, ykkösenä kimaltelevan Haaahvaaahrdin, anteeksi Harvardin, jälkeen.

Miksi Stanford ja Berkeley ovat huippuyliopistoja?

Varmaan ensimmäinen asia, joka voi tulla mieleen, on raha. Varsinkin Stanfordilla sitä on runsaasti. Yliopiston budjetti on runsaan 3 miljardin dollarin tasoa, ja kun se on yksityinen, on sillä suuria vapauksia rahan käyttökohteiden valinnan suhteen.

Saatan nyt osoittaa epäsolidaarisuutta esimiehiäni ja kollegoitani kohtaan, mutta minusta raha ei ole kovin mielenkiintoinen tekijä yritettäessä ymmärtää huipulla olemista. Tuntemani Stanfordin ja Berkeleyn kollegat eivät vaikuta minusta olevan juurikaan sen kummemmin rahoitettuja kuin minä itsekään. Heillä näkyy olevan varaa ylläpitää sopivankokoista joukkoa tohtoriopiskelijoita, joille on tarjolla tarkoituksenmukaiset tilat ja työkalut. Rahaa riittää matkustamiseen ja tykötarpeisiin. Sitä tietenkin tarvitaan tietty määrä, mutta ei tässä puhuta valtavista summista. Jos joku arvelee, että vertailu omaan rahoitukseeni ei ole edustava, hän on varmaan oikeassa. Mutta eivät kaikki Berkeleyn ja Stanfordin kollegatkaan omaa miljoonabudjetteja.

Selitystä on varmaan haettava siitä, mitä rahalla ja muilla resursseilla, kuten omalla ajalla, koetetaan tehdä. Kun tapaan Stanfordin ja Berkeleyn kollegoja, huomaan nopeasti vaikuttuvani ennen muuta siitä miten he valitsevat ne asiat joita he tutkivat ja miten he valitsemiaan aiheita käsittelevät.

Tätä on vaikea selittää. Toisaalta aiheet valitaan siten, että kyse on Isosta Asiasta. Pieni inkrementti ei kiinnosta, vaan koetetaan etsiä sellainen aihepiiri ja tulosuunta, että tuloksena voi syntyä jotakin täysin uutta ja merkittävää. Ei hoideta oireita, vaan etsitään sairauden syy ja hoidetaan se. Mennään ydinkysymykseen ja ratkaistaan se. Ollaan rohkeita.

Toisaalta taas ollaan hirmuisen konkreettisia ja pragmaattisia. Tehdään asioita, joiden kautta päästään eteenpäin. Tehdään ne asiat loppuun asti. Kirjoitetaan julkaisuja ainoastaan parhaimpiin konferensseihin ja lehtiin. Ollaan hirmuisen päämäärätietoisia ja suoraviivaisia: huippukonferenssin deadline on kalenterissa merkittynä heti kun edellisen vuoden deadline on ohitettu. Sellaista työtä, josta huippupaperia ei voitaisi tehdä, ei edes ruveta tekemään.

Lopullisena maalina on impakti, ja nyt kyse ei ole julkaisujen impaktikertoimista, vaan siitä miten maailma muuttuu.

Nyt joku sanoo, että niin niin ja joo joo, kelpaahan sitä kun kaikki opiskelijat ovat huippufiksuja. Niinhän he ovatkin. Olen kuitenkin havainnut, että monet jatko-opiskelijat, joita me olemme Berkeley'iin lähettäneet, ovat tuossa joukossa pärjänneet erinomaisesti, elleivät suorastaan loistaneet tähtinä. Kieltäydyn uskomasta, että eroa esimerkiksi HIIT:in jatko-opiskelijoiden ja Berkeleyn jatko-opiskelijoiden välillä tässä suhteessa olisi ainakaan meidän tappioksemme. Ja tuntemani nuoret vaikkapa TKK:n Informaatiotekniikan labrasta tai Helsingin yliopiston Algodan-huippuyksiköstä ovat ihan samalla tasolla.

Se kuitenkin on totta, että meni Berkeleyssä minne tahansa, sama taso tulee vastaan. Tietojenkäsittelijöiden ohella minulla on ollut yhteyksiä Berkeleyn mediatutkijoihin, sosiologeihin, business-kouluun, oikikseen, taloustieteilijöihin ja koneinsinööreihin. Kaikki ovat aika kovia ja tekevät kiinnostavia juttuja. Ymmärtääkseni onkin niin, että yliopiston johto seuraa silmä kovana eri yksiköiden menestystä. Jos jokin porukka ei ole USA:n top tenissä, asiaan tartutaan ja nopeasti. Sama on totta kaikissa lähemmin tuntemissani huippuyliopistoissa. Kaikki mitä tehdään, on kovaa tasoa. Jos sille ei voi päästä syystä tai toisesta, luovutaan mielummin koko puuhasta.

Miksi tämä on tärkeää? Kun vierailen Berkeleyssä tai Stanfordissa, nautin kovasti tapaamisista eri alojen tutkijoiden kanssa. Tiedän tapaavani fiksuja ihmisiä, jotka koko ajan toimivat korkeaviritteisessä intellektuaalisessa ilmapiirissä. Se näyttää synnyttävän tiettyä henkistä liikkuvuutta, joka kertautuu vuorovaikutuksen kautta. Kyse on ilmiöstä, josta Pekka Himanen on puhunut eri yhteyksissä. Se on todellinen ja merkityksellinen.

Muistan kuulemani anekdootin ETH:sta, joka sekin on ihan varmasti huippuyliopisto. Sinne rekrytoitiin professoria, ja koulun rehtori keskusteli hakijoista asiantuntijaksi valitun aihealueen arvostetun professorin kanssa. "Onko kukaan ykkösluokan hakija?" kysyi rehtori. "Hyviä ovat, mutta eivät ihan kovinta kärkeä", vastasi asiantuntija. "Onko kukaan samalla tasolla kuin Te itse?", jatkoi rehtori. "Niin ei voi sanoa", vastasi asiantuntija hieman punastuen. Jonka jälkeen rehtori teki asiantuntijalle tarjouksen josta hän ei voinut kieltäytyä, eikä kieltäytynyt.

Makroskooppisemmalla tasolla huippujen yhteinen piirre on opiskelijajakauma. Berkeleyssä perusopiskelijoiden (graduate) ja jatko-opiskelijoiden (post-graduate) suhde on noin 1:2. Stanfordissa se on noin 1:2,5. Esimerkiksi Tsinghuan yliopistossa, joka on omalla laillaan huippua, se on 1:3.

Nyt joku sanoo, että entä sitten, "post-graduate":han sisältää myös maisteriopiskelijat. Ja: vaikka esimerkiksi TKK:lla jatko- ja perusopiskelijoiden lukumäärien suhde on noin 1:5, kun meidän jatko-opiskelijamme ovat kaikki kumminkin jo maisteritasoisen tutkinnon suorittaneita, niin onko tässä sitten jokin ero?

No onhan siinä. Berkeleyssä M.Sc. opiskelijat ovat itse asiassa tohtoriputkessa, ja useimmat tähtäävät tohtorin tutkintoon. M.Sc. tutkinto on välitavoite, tai joillekin ns. early exit, jos homma ei sujukaan. Ennen muuta he ovat kaikki päätoimisia opiskelijoita, jotka keskittyvät koko tarmollaan opiskeluun ja tutkimukseen.

Tuntemani huippuyliopistot eivät kerta kaikkiaan ole erityisen kiinnostuneita maisterien tuottamisesta. Niillä on kyllä hyvät bachelor-ohjelmat joihin halutaan ja saadaan hyviä opiskelijoita. Heistä osa jatkaa maisteri/tohtoriohjelmissa, mutta niihin hakee ja otetaan opiskelijoita kaikkialta maasta tai maailmasta. Omat bachelorit ovat samalla viivalla kuin kaikki muutkin. Kun professorilta kysytään, montako opiskelijaa hänellä on, hän kertoo tohtoriopiskelijoittensa määrän, ja saattaa lisäksi mainita montako postdoccia tällä hetkellä on rullissa. Siinäpä se.

Muistutan uudestaan, että tämän bloggauksen aiheena ei ollut TKK+HKKK+TAIK -yliopisto. Olen juuriltani ainakin 50% savolainen, joten jätän vastuun kaikista tulkinnoista lukijalle. Voeha se olla niinnii.

33 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On vähän eri asia tutkia luontoa tai sen objekteja tai toisaalta artefakteja.

HIIT "tutkii" ja kehittää artefakteja, eikä siis oikeastaan tee tiedettä, vaan kehittää teknologiaa. Asioiden kehittämisessä voisi auttaa se, että EDES tiedettäisiin, millä käsitteellisellä tasolla toimitaan.

Toisekseen hyvä tutkimus kai lähtee siitä, että tutkijoilla on näkemyksiä, joita voidaan toteuttaa ilman kaikenkarvaisten rahoittajien kulloistenkin mieltymysten kosiskelua.

Lauri Gröhn
metasäveltäjä

Martti Mäntylä kirjoitti...

Lauri Gröhn katsoo, että sana "tiede" pitäisi rajoittaa tarkoittamaan samaa kuin englannin kielen "science", eli kovia luonnontieteitä. Tästä hän johtelee, että koska johtamani HIIT ei harjoita esimerkiksi perusfysiikan tutkimusta, minun ei pitäisi puhua tutkimuksesta ja huippuyliopistoista mitään.

Samalla logiikalla kaikkien yliopistojen tiedekunnista useimmat vain puuhastelevat artefaktien kanssa, ja niiden tulisi pitää turpansa kiinni kun tieteestä puhutaan. Kummallinen käsitys, jonka pohjalta ei edes kannata keskustella.

Kommentin viimeisen tekstikappaleen teemasta hänellä on arvatenkin omakohtaista kokemusta aikaisemmasta toiminnastaan TEKES:in palveluksessa. Jos kappale oli tarkoitettu provokaatioksi, niin se oli tähdätty huonosti.

Anonyymi kirjoitti...

Mäntylä arvailee väärin koskien hieman epäselvää viestiäni. Yritin vain sanoa, ettei HIIT tee tiedettä, vaan kehittää teknologioita.

Toisekseen matematiikkakaan ei käsitteellisti ole tiede, vaan teknologia. Artefaktit ovat vain aika erikoisia.

Väite liittyen yliopistojen tiedekuntiin on absurdi, mutta kuvastaa yleisemminkin teknologian kehittäjien näkemyksiä. Onko Mäntylän mielesti IHMINEN artefakti?

Lauri Gröhn
yrittäjä, Nauvo

Martti Mäntylä kirjoitti...

Annan Gröhnille anteeksi hänen viesteihinsä sisältyvät ilkeilyt, koska hän varmaankin tuntee huonosti HIIT:in tutkimusta.

HIIT "kehittää teknologiaa", selvä se. Koska kyse on uudesta ja huonosti ymmärretystä teknologiasta, joka monin tavoin vuorovaikuttaa ihmisten, yhteisöjen ja muidenkin yhteiskunnan toimijoiden kanssa, olemme hyvin kiinnostuneista tähän vuorovaikutukseen liittyvistä erilaisista ilmiöistä, joita tutkimme eri tieteiden kulmista ja niiden menetelmiä soveltaen ja tarpeen mukaan kehittäen. Hyvin tehtynä tästä tuloksena on jotakin mitä voi sanoa "tieteeksi", samassa mielessä kuin esimerkiksi saksankielen "Wissenschaft". Tämän jatkumon katkaiseminen laittamalla "teknologia" ja "tiede" kokonaan eri koreihin on vahingollista.

Haluamatta mennä tieteenfilosofiseen keskusteluun sen syvemmälti, ihminen ei ole artefakti. Melko lailla kaikki, mitä hän tekee ja tuottaa, sen sijaan on, taiteesta ja kulttuurista aina muttereihin asti. Tutkimuskohde "ihminen" ilman näitä artefakteja on aika kapea tutkimusrajaus, joka tuskin tekee kohteelleen oikeutta. Tietenkin voisi ajatella, että esim. etsittäisiin geeniä, jonka ansiosta kirjoitan tätä blogia, jolloin arvattavasti pysyttäisiin kapeasti rajatun "tieteen" piirissä. Matematiikan asema on erikoinen; joidenkin mielestä matematiikkaa ei "tehdä", se vain "löydetään". Algoritmien tutkimus, jota HIIT:issä myös tehdään, voidaan rinnastaa siihen.

Jos sanaa "tiede" haluaa käyttää siten, että artefaktien tutkimus (humanistiset tieteet, yhteiskuntatieteet, ...) jää sen ulkopuolelle niin kaikin mokomin, vaikka vierastankin suuresti tätä käytäntöä joka mielestäni on 1960-luvun "Two Cultures" -juoksuhautoihin palaamista.

Anonyymi kirjoitti...

En voi uskoa todeksi, että Mäntylä ajattelee noin. Montako sosiologia, psykologia jne. HIITissä on suhteessa tietotekniikkamiehiin ja vastaaviin artefaktimaakareihin?

Korjaan nyt tässä aloituslauseeni:
On vähän eri asia tutkia luontoa tai sen objekteja tai toisaalta kehittää artefakteja.

Luonnontieteissä artefaktit ovat apuvälineitä, mutta eivät varsinainen tutkimuskohde. Sama yhteiskuntatieteissä. Taulut ja sävellykset ovat toki artefakteja, mutta tutkimus ei kehitä tauluja tai sävellyksiä.

Kuinka HIIT voi kehittää tulevaisuuden artefakteja, jos käsitemaailma on noin sekava kuin Mäntylällä.

Lauri Gröhn
Nauvo

Martti Mäntylä kirjoitti...

Gröhn muuttaa käyttämiään käsitteitä. Ensi viestissään hän asettaa vastakkain "luonnon ja sen objektien tutkimisen" ja "artefaktit", näin antaen jälkimmäiselle termille aika lavean sisällön. Viimeisessä viestissä yhteiskuntatieteiden tutkimuskohde onkin siirtynyt "artefaktien" alueelta "luonnon" puolelle.

Kun olen vain yksinkertainen insinööri, vieläpä "tietotekniikkamies" ja "artefaktamaakari", minua auttaisi jos Gröhn voisi ilmaista selkeämmin mitä hän oikeastaan laskee "luonnon ja sen objektien" piiriin ja mitä "artefaktien"? Mahtuneeko niiden väliin jotakin?

Anonyymi kirjoitti...

Ja minulta jäi saamatta tuo tieto, montako sosiopsykologia, psykologia jne. on HIIT palkkalistoilla suhteessa teknologiamiehiin.

Voisinko myös saada linkin edustavasta poikkitieteellisestä HIITin tutkimusraportista.

Lauri Gröhn
metasäveltäjä
Nauvo

Martti Mäntylä kirjoitti...

Ja mikähän mahtaisi olla "oikea" määrä?

Kysymys on väärin asetettu. Sen asemesta pitäisi kysyä mitä nämä tutkijat tekevät: minkälaisia tutkimuskysymyksiä otetaan kohteeksi, millä tavoitteilla niitä lähestytään, minkälaisia menetelmiä käytetään. Ja sitä mitä teknologian kehittämisestä kiinnostuneet insinöörit näiltä tutkijolta ottavat vastaan ja oppivat.

Tutkimusraportteja Gröhn voi etsiä itsekin HIIT:in WWW-sivuilta.

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä. Tyhjästä ei voi nyhjästä. Eikä yhteiskuntatieteiden edustusta ole myöskään HIITin Scientific Advisory Boardissa. HIIT ei siis käytännössä ole pätevä tekemään tutkimusta, joka liittyy yhteiskuntaan tai ihmiseen muuta kuin harrastelijatasolla. Sama ongelma on myös lukemattomilla muilla "tutkimuslaitoksilla" EU-projekteista nyt puhumattakaan.

Lauri Gröhn
Nauvo

Martti Mäntylä kirjoitti...

Lauri Gröhnin skepsismi on karannut häneltä täysin kontrollista. Hän sylkee kitkerää sappeaan joka suuntaan nähden kaikkialla vain tyhmyyttä ja keskinkertaisuutta, välittämättä enää valita kohteitaan tai ottaa asioista selvää. Hänestä on tullut spammeri. Tämä on surullista, koska terveellä skepsismillä olisi ihan riittävästi oikeitakin kohteita.

Siksi lopetan tähän omalta osaltani, vaikka esimerkiksi HIIT:in SAB:n osalta olisin tietenkin voinut kehottaa häntä KVG Hal Varian ja Richard Buxbaum.

Jos hän vielä spammaa tähän blogiin, tuhoan kommentit.

Anonyymi kirjoitti...

Kun ns. tiedeyhteisöstä tule hyvä-veli-kerho, tulee tieteestäkin hyvä-veli-kirjoittelua, tiede lakkaa. Sinä kehut minua, minä kehun sinua. Sinä saat rahaa, minä saan rahaa ...

Lauri Gröhn
yrittäjä, Nauvo

Anonyymi kirjoitti...

Noista kehu sinä minua, minä kehun sinua kirjoittaa Taleb kirjassaan Black Swan aika hauskasti. Etenkin Suomesta USA:n on eri tieteenaloilla mainioita keskinäisen kehun "siltoja". Ja name dropping on myös suosittu harrastus, etenkin silloin kuin tutkijoiden pääasiallisen harrastus on markkinahenkinen (turhien) odotusten herättäminen.

Huippuyliopistoa ei tuollaisen varaan voi rakentaa. Mutta usein riittää, kun noilla keinoin saa lypsetty rahaa Tekesiltä ja EU:lta!

Lauri Gröhn
yrittäjä, Nauvo

Anonyymi kirjoitti...

Mäntylä:
"Tutkimusraportteja Gröhn voi etsiä itsekin HIIT:in WWW-sivuilta."

Tältä vuodelta pari HIIT:n sisäistä raportti sieltä löytyy. Ei yhtään kv. referoitua julkaisua. Ei hyvältä näytä!

Lauri Gröhn
yrittäjä, Nauvo ja Innopoli

Martti Mäntylä kirjoitti...

Gröhn ei tainnut lukea tai ymmärtää sivulla http://www.hiit.fi/publications olevaa tekstiä: "HIIT researchers mainly publish their results in open scientific literature. In addition, HIIT publishes two report series of its own."

Ko. sivuilta löytyvät siis HIIT:in omien raporttisarjojen julkaisut. Muut julkaisut löytyvät eri tutkimusryhmien omilta sivuilta tai vuosikertomuksen yhteydestä. Vuoden 2006 vuosikertomuksesta olisi käynyt ilmi, että tuona vuonna HIIT:in tutkijat julkaisivat 138 kansainvälistä referoitua artikkeli- tai konferenssijulkaisua.

Anonyymi kirjoitti...

Hohhoijaa.
Pyysin:
"Voisinko myös saada linkin edustavasta poikkitieteellisestä HIITin tutkimusraportista."

Mäntylä: "Tutkimusraportteja Gröhn voi etsiä itsekin HIIT:in WWW-sivuilta."

Saisinko ehkä nyt sellaisen linkin tuollaiset poikkitieteellisestä? Tai ehkä pdf-tiedoston osoitteeseeni lauri.grohn(at)synestesia.fi

Martti Mäntylä kirjoitti...

En ole mielestäni velkaa Gröhnille vastauksia. Mutta osoittaakseni norsun kärsivällisyyttäni voisin kai silti antaa linkin MC2-projektin loppuraporttiin .

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa projektissa on syntynyt peräti 4 journal-julkaisua (kaiketi referoituja), joiden tasokkuutta en ole vielä ehtinyt tarkistaa.

Paljon selvityksiä ja opinnäytteitä sekä verkottumisia.

Ja mikä tyypillistä:
five continuation projects directly related to MC2 themes (COMSOA, MoMUPE, Immortalidad,
FUGA, Gamespace).

Projektien tarkoitushan on synnyttää uusia projekteja. Siis työllistää tutkijoita ...

Kiitos kuitenkin tästäkin armonpalasta. Eihän veronmaksajille tietenkään kuulu, miten heidän rahojaan käytetään kaikenkarvaisiin tutkimuksiin.

Martti Mäntylä kirjoitti...

Siinä Gröhn on oikeassa, että julkisella rahoituksella, eli siis veronmaksajilta kerätyllä rahalla tehdyn tutkimuksen tulee olla avointa julkiselle kritiikille. Tämä blogi on tarkoitettu myös tähän, ja keskustelen mielelläni kaikkien, myös Gröhnin, kanssa työstämme, jos se ei mene nimittelyksi.

Tutkimuksen tason arviointi on vaikeaa. Vertaisarviointi lienee paras tunnetuista menetelmistä. Sekin on altis erilaisille vääristymille, joten Gröhnin skepsismille on kyllä aihetta.

Olimme tietenkin iloisia siitä, että TKK mahtui tämän vuotiselle Times Higher Education Supplement -listalle sijaluvulle 170 toisena suomalaisena yliopistona Helsingin yliopiston ohella, joka oli sijalla 100. Vaikka toivommekin että TKK:n tutkimuksen laatu ja impakti ovat parantuneet, lienee kuitenkin niin, että TKK:n sijaluvun nouseminen aikaisemmalta sijalta 291 perustuu suurelta osin myös satunnaisiin tekijöihin. THES:in kriittistä arviointia voi löytää mm. Wikipedian asiaa koskettelevasta artikkelista.

Mitä HIIT:iin tulee, sen tutkimuksen taso arvioitiin Suomen Akatemian viime kesäkuussa toteuttaman suomalaisen tietojenkäsittelytieteen kokonaisarvioinnin yhteydessä. Arvioinnin tulokset julkistetaan Suomen Akatemiassa 22.11. kello 9-12 pidettävässä julkisessa tilaisuudessaa.

Martti Mäntylä kirjoitti...

Halusin myös kommentoida Gröhnin mainintaa projekteista.

TKK ja HY rahoittavat HIIT:in budjetista runsaan viidesosan. Muu osa on pääosin peräisin TEKES:istä (35% koko budjetista), Suomen Akatemiasta (14%), Euroopan unionilta (18%) ja teollisuudesta (8%). Jos projektia ei seuraa uusi projekti, HIIT joutuu lopettamaan toimintansa. Näin yksinkertaista se on.

Julkisuudessa on toki keskusteltu runsaasti siitä, onko projektimuotoisesta rahoituksesta kilpailu oikea tapa suunnata resursseja yliopistoille. Päästäisiinkö parempaan lopputulokseen, jos sama kokonaisrahoitus annettaisiinkin yliopistoille suorana budjettirahoituksena? Tässä vaihtoehdossahan säästettäisiin merkittäviä transaktiokustannuksia, kuten rahoituksen hakemisen, jakamisen ja sen käytön valvonnan aiheuttamia vaivoja.

Aihe ansaitsisi oman bloggauksensa, joten en nyt yritä antaa kovin laveaa vastausta tähän kysymykseen. Luulen kuitenkin, että paras rakenne löytyy sopivasta tasapainosta tutkimusinfrastruktuuria ja peruskompetensseja ylläpitävän vakaan budjettirahoituksen ja tavoitteellista tutkimusta tukevan kilpaillun ja läpinäkyvän projektirahoituksen välillä.

Anonyymi kirjoitti...

"Mitä HIIT:iin tulee, sen tutkimuksen taso arvioitiin Suomen Akatemian viime kesäkuussa toteuttaman suomalaisen tietojenkäsittelytieteen kokonaisarvioinnin yhteydessä."

Niinpä niin. Rohkenen olettaa, että arviointi ei koskenut poikketieteellisiä asioita ja että ainakaan arvioijilla ei ollut noiden "muiden " alojen pätevyyttä.

Tieteen? Käsitteellisesti oli kyse tietojenkäsittelynTEKNOLOGIOIDEN arvioinnista. Teknologioita ei voi arvioida samoilla metodeilla kuiten tieteitä.

Ja olihan niin, ettei arvioijilla ollut minkäänlaisia sidoksia arvioitaviin tai heidän rahoittajiinsa? Tai heidän "koulukuntiinsa". Tunnetustihan koulukunnan pyrkivät jelppimään oman koulukuntansa edustajia ...

(annettu linkki vei vain akatemian yleissivulle. Se siitä julkisuudesta)

Anonyymi kirjoitti...

Sorry. Toisella yrittämällä linkki toimi. LG

Martti Mäntylä kirjoitti...

Gröhn arvaa oikein, että Akatemian arviointi jätti merkittäviä osia poikkitieteellisestä tutkimuksesta hieman paitsioon. Tällaisen tutkimuksen arviointi onkin vaikeaa, kun arviointipanelissa pitäisi olla hyvinkin monen alueen asiantuntijoita, jotka vieläpä osaavat kommunikoida keskenäänkin. Toivottavasti joskus järjestetään myös nämä alueet kattava arviointi.

Käytin termiä "tietojenkäsittelytiede" Akatemian käyttämän "Computer Sciencen" käännöksenä. Osa tämän termin alueen tutkimuksesta muistuttaa matematiikkaa kysymyksenasetteluiltaan ja menetelmiltään, osa taas selkeästi tekniikan tutkimusta, jonka yhteydessä voidaan harjoittaa myös poikkitieteellistä tutkimusta. Gröhnin taksonomiassa matematiikkakin on tekniikkaa, joka rakentelee artefakteja, joten tästä ei nyt kannata puhua pidempään.

Jos Gröhn tarkoittaa että tietojenkäsittelytiedettä on arvoitava myös sen tulosten käytännön utiliteetin kautta, niin sehän on selvä.

Suomen Akatemian WWW-palvelu on siitä raivostuttava, että linkittäminen sen sisään taitaa olla mahdotonta. Seminaarikutsu löytyy etusivun kalenterista.

Anonyymi kirjoitti...

"Gröhn arvaa oikein, että Akatemian arviointi jätti merkittäviä osia poikkitieteellisestä tutkimuksesta hieman paitsioon."

Sama ongelma lienee monilla teknologia-alan (tietojenkäsittely"tiede") referoiduilla julkaisuillakin. Skenaario: Arviointi perustuu artefakteihin ja yhteiskuntatieteellinen puoli jää käytännössä arviotta (tai arvioinnin suorittavan "kovan" puolen valitsemat henkilöt) ja poikkitieteelliset laitokset voivat harjoittaa rappioyhteiskuntatiedettä. Varsinkin kaikenkarvaiset tietoyhteiskunta"tutkimukset" ovat Suomessa suosittuja, koska niihin saa poliittista rahaa (Tekes, Akatemia) helposti, etenkin jos muutama tuon alan guru on talossa.

Martti Mäntylä kirjoitti...

Mieleni tekisi vastata, että pohjimmiltaan tietotekniikan moni- ja poikkitieteellisenkin tutkimuksen arviointi niiden artefaktojen kautta, joiden kehittämiseen tutkimus vaikuttaa, on aivan terve lähestymistapa. Jos tällainen tutkimus ei ennen pitkää paranna kykyämme tehdä hyvää tietotekniikkaa, miksi ylimalkaan tekisimme sitä?

Monista syistä on kuitenkin tärkeää, että tietotekniikkaan liittyvä monitieteinen tutkimus on tervettä ja relevanttia myös kunkin mukana olevan tieteen omien kriteerien kautta arvioituna. Hyvä mittari tälle on sen tuottamien tutkimustulosten julkaiseminen eri tieteiden omilla foorumeilla ja myös laajemmalle yleisölle.

Varsinaista tietoyhteiskuntatutkimusta, jossa tietotekniikka on paremminkin "musta laatikko" kuin tutkimuksen kohde, HIIT ei oikeastaan harjoita lainkaan: kaikella tekemällämme tulisi lopulta olla impakti tietotekniiikassa ja sen soveltamisessa.

Anonyymi kirjoitti...

Allekirjoitan kaksi ensimmäistä kappaletta.

Mutta kyllä HIIT tekee tietoyhteiskuntatutkimusta. Se näkyy jo otsikoista kuten
"communities", "society". Pätevin voimin?

Ja eikö vaan TKK:n rehtori ole ollut mukana kirjoittamasta tässä viitattua roskaa:

http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/rehtorit.html

Martti Mäntylä kirjoitti...

Tietotekniikan ja tietoyhteiskunnan tutkimuksen rajaviiva on veteen piirretty. Voisi saivarrella, että edellisen kohteena on tekniikka, jälkimmäisen yhteiskunta ja sen eri toimijat, mutta vuorovaikutus näiden kesken on kyllä niin monimutkaista, että en ala väitellä asiasta.

Ja itsehän olemme valinneet yhden tutkimusohjelmamme nimeksi "Network Society", vaikka tiesimmekin kaivavamme verta nenästämme. Ei siis pidä valittaa, jos tulee hieman nokkiin. Termin valinnalla halusimme kylläkin säilyttää tietyn pesäeron varsinaiseen tietoyhteiskuntatutkimukseen, "Information Society".

Tutkimuksemme sisällöstä havaitsee pian, että tutkimme vaikkapa yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä aika rajatussa kontekstissa, tietotekniikan suunnalta. On kuitenkin totta, että tämän kontekstin sisällä haluamme oppia ymmärtämään näitä asioita myös ilmiötasolla, vaikkemme hetikohta keksisikään miten parantunut ymmärryksemme tulisi näkyä tietoteknisinä artefakteina.

Anonyymi kirjoitti...

Näntylä:
"että tutkimme vaikkapa yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä aika rajatussa kontekstissa, tietotekniikan suunnalta."

HIITin ympäristössä tuota voinee pitää lähinnä harrastustoimintana. Pelkkä kiistämätön HIIT:n ihmisten fiksuus ei asiaa miksikään muuta. Artefaktimiehet ovat ja pysyvät artefaktimiehinä, teknikkoina. Ihmistä pitää lähestyä ihmistutkijan ottein.

Martti Mäntylä kirjoitti...

Gröhn ymmärtää kommenttini väärin. Halusin sanoa, ja sanoinkin, että tutkimme näitä ilmiöitä tietotekniikan tarjoamien kontekstien kautta. Tätä työtä tehdään ryhmissä, joihin kuuluu käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden koulutuksen saaneita tutkijoita.

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä niin. Valitettavasti! Tietokoneen konteksti ei ole ihmisen konteksti. Artefaktit voidaan muokata ihmiselle mieleiseksi. Tietokoneen kontekstissa ihmistä muokataan artefakteille sopivaksi. Erittäin epäeettistä touhua. Kyllä nykyisin bisnestä voisi kosiskella eettisyydelläkin. Ehkä jopa Tekes oppii sen aikaa myöten. EU:sta ei edes uskalla toivoa...

Martti Mäntylä kirjoitti...

Ottaessaan käyttöön tietotekniikkaa ihminen sovittaa sen tarjoamia mahdollisuuksia omiin tarpeisiinsa, ja toisaalta kehittää ja omaksuu uusia käytäntöjä ja toimintatapoja. Kun tietotekniikkaa käytetään tiiviin ryhmän tai laajemman yhteisön viestintään ja toimintaan, kuva monipuolistuu entisestään. Tätä tilannetta - "kontekstia" - on tutkittava kokonaisuutena. Sen pilkkominen Gröhnin esittämällä tavalla eri koreihin ei ole kannaltamme kovin kiinnostavaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Sen pilkkominen Gröhnin esittämällä tavalla eri koreihin ei ole kannaltamme kovin kiinnostavaa."

Niinpä niin. HIITin tutkijat eivät edusta tavallista väestöä. Kun kissat tekevät "tutkimusta", eivät koirat siitä paljoa hyödy. Tässä juuri se syy, miksi tietotekniikka on kehittynyt niin vähän vuosikymmenien aikana ihmisten tarpeiden suuntaan. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Nokian kännyköiden käyttöliittymät. Uskomattoman heikkotasoisia, sekavia, käyttäjäepäystävällisiä. Muilla toki myös.

Martti Mäntylä kirjoitti...

Gröhn on oikeilla jäljillä sen osalta, että tietotekniikan kehittäjät herkästi nojaavat stereotyyppisiin oletuksiin käyttäjistä, tai kehittävät tuotteita itsensä kaltaisille olennoille. Kieli keskellä suuta kehitetty "kaikkea kaikille" tuote taas ei välttämättä palvele ketään hyvin eikä herätä ostohalua kenessäkään.

Arvelen kuitenkin että esimerkiksi Nokian tuotteiden kehittäjät kyllä ovat näistä ansoista tuskallisen tietoisia siinä missä HIIT:in mobiilipalvelujen tutkijatkin. Heidän tehtävänsä vain on todella vaikea kovan kilpailun ja massavalmistuksen asettamien paineiden ristitulessa.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.