lauantai 8. maaliskuuta 2008

Web 2.0:aa lapsiperheille

Poikani 2-vuotis syntymäpäivien lähestyessä mieleeni tuli toteuttaa yliopiston kolmatta tehtävää lastenhoidon saralla. Olen tässä vanhemmuuden yhteydessä havainnut viimeisimmän internet- ja mediateknologian olevan aivan keskeistä vauva- ja taaperoperheen elämässä. En voi ymmärtää miten yksikään lapsiperhe voi selvitä ilman tallentavaa digiboksia, kamerakännykkää, YouTubea ja Skypeä.

Tallentavan digiboksin toiminto, jolla voi pysäyttää “live-tv:n” ja jatkaa sopivan hetken tullen, tekee vauvan ensimmäisinä kuukausina television ja elokuvien katsomisen mahdolliseksi. Pikku enkelin nälkää voivotellessa tai muuten vain hänen huutaessaan televisiolähetyksen voi pysäyttää ja jatkaa tilanteen rauhoituttua. Ei jää puoli yhdeksän uutiset näkemättä.

Digiboksille voi myös tallentaa kasapäin Muumeja, Puuha-Peteä, Postimies Patea, Naperoa, Pingua jne. Vauvaikäiselle riittää viihdykkeeksi tv-chatti tai virityskuva, mutta yli yksivuotiaalle pitää olla laatuohjelmaa. Laatuohjelmaa ei tule 24h, vaikka Suomessa digi-tv onkin. Nyt isä tai äiti voi parilla napin painalluksella loihtia boksin kovalevyltä ruudulle 15min hypnoottista tv-ohjelmaa ja käyttää tämän ajan hyväksi vaikkapa lapsen ulkovaatteiden pukemiseen.

Mobiilisuus tuo ratkaisun siihen ongelmaan, että digiboksi ei kulje mukana uimahalliin, junamatkalle, kahvilaan jne. Kun syystä tai toisesta lasta pitää viihdyttää kodin ulkopuolella, niin kamerakännykkä on loistava apuväline. Kamerakännykästä voi näyttää videoita vaikkapa viime kesän trampoliinilla pomppimisesta tai naapurityömaan kaivinkoneista. Videonpätkällä (muista laittaa jatkuva toisto päälle) saa huijattua pari lusikallista puuroa suuhun uimahallin kahvilassa.

Nykyaikaisen kamerakännykän ehkä loistavin ominaisuus on kuitenkin offline-tila. Se on kännykän moodi, jossa se ei ole verkossa, mutta napeista silti kuuluu “piip” ja kuva ruudulla vaihtuu pienten sormien painellessa näppäimiä. Offline-tilan nerokkuus on siinä, että ei tule soitettua kenellekään vahingossa. Pieni riski on kyllä olemassa siinä, että osoitetietoja, valokuvia tai kallisarvoisia videoita katoaa satunnaisen näppäilyn seurauksena.

Kolmantena lapsiperheen apuvälineenä on YouTube, joka on noussut arvoonsa 2-vuotissynttärien lähestyessä. YouTubessa on paljon lastenohjelmia, mutta erityisesti Sesame Streetin klassikkoja, jotka ovat aivan loistavia. Poikanikin jaksaa niitä katsoa (kts. esim “Meet me at the Bus Stop”). Mutta YouTubesta saa esiin videoita kaikenmaailman eläimistä ja tietenkin erilaisista koneista. Mikäs sen kivempaa kun avata tietokone ja katsoa roska-autoja, aura-autoja, rekkoja, maansiirtokoneita, nostureita, kaivinkoneita jne. Yksi yhteinen suosikkimme on jonkinlaiset kuorma-autojen enduro-kisat Tšekeissä (Truck Trial Chříč, Vránov).

Lopuksi pitää ehkä vielä mainita Skype ja sen video-ominaisuus. Vaikka kuvapuhelimen historia on täynnä epäonnistumisia, niin sen toimivuutta ei voi epäillä lapsiperheiden välisessä kommunikaatiossa. Skypen avulla mummon voi kirjaimellisesti ottaa kainaloon ja kuljettaa pojan mukana iltapuurolta hampaiden pesun kautta omaan sänkyyn (tarvitaan Skype, läppäri, web-kamera ja langaton verkko). Lisäksi videokuvan kautta voi olla yhteyksissä vaikkapa Norjan serkkuihin livenä ja kuvan kanssa: lähisukulaiset pysyvät lähellä vaikka asuvatkin kaukana.

Välillä aina ihmettelen sitä, että miksi näitä teknologioita ei markkinoida lapsiperheille. Pikkulasten vanhemmille tupataan kyllä kaikenlaista muuta ostettavaa, joita erityisesti tuoreet vanhemmat ostavat unettomuuden ja kokemattomuuden sumussaan. En minä markkinamiesten toimeentulosta huolissani ole, vaan siitä, että millainen mielikuva tietotekniikan ympärillä on. Tämä kirjoitus, ja aikaisempi postaus senioreiden facebookista, korostavat sitä, kuinka ns. web 2.0 -teknologioiden ja -palveluiden maailmankuva on kapea ja rajoittunut. Ehkä se kertoo myös siitä, kuinka paljon mahdollisuuksia jo olemassa oleva tekniikka tarjoaa uusissa käyttöympäristöissä.

17 kommenttia:

PN kirjoitti...

Sellainen kommentti on ehkä paikallaan, että offline-tilassa pystyy soittamaan hätänumeroon eli ihan pienimmille kännykkää ei kannata leluksi antaa.

Muuten olen samaa mieltä siitä, kuinka paljon teknologia helpottaa lapsiperheen elämää. On inhimmillistä haluta katsoa ohjelma x (oli kyseessä sit lasten tai aikuisten ohjelma) ja tallentavan boxin tuoma "ajansiirtomahdollisuus" on erittäin bueno.

Iltsu kirjoitti...

Suomessa ei enää ajeta "kuorma-auto enduroa" vähäisten osanottajamäärien takia, mutta muuten offrodia kylläkin. :) Että pääsee ihan livenä kattomaan eikä tarvii rakeista youtube videota.
http://picasaweb.google.com/janne.iltanen/12RaisioOffRoad
http://www.autourheilu.fi/lajit/offroad/kilpailukalenteri/
Näin.

Risto Sarvas kirjoitti...

Kiitos PN ja Iltsu huomautuksista. Hienoa, että kännykän hätänumeroa ja offroadia yhdistävät lapsiperheen teknologia :)

Lauri Gröhn kirjoitti...

Säälittävää touhua. Inhimillinen kasvatus edellyttää inhimillistä kosketus, katseita, ääntä, läsnäoloa.
Kirjoittaja kasvattaa autistista robottia.

Hyvää tarkoittavat ihmiset ovat saaneet maailmassa enemmän pahaa aikaa kuin kaiken maailman robotit.

http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/inet/vanhat/lapsi.html

Risto Sarvas kirjoitti...

Voin kuvitella kuinka Gutenbergin blogiin 1400-luvulla tuli kommentteja, että käpylehmät kunniaan ja kuinka tämä uusi tekniikka "kirjapaino" pilaa lapsemme ja sivistyksen.

Uskon kyllä, että käpylehmiäkin aikanaan kritisoitiin siitä, että ne rajoittavat lapsen mielikuvitusta ja luonnollisesti pilaavat jälkikasvun.

PN kirjoitti...

Lauri, eihän näiden välineiden käyttö sulje pois ns. tavallista kanssakäymistä tai normaaleja perinteisiä ajanvietteitä (Unon pelaaminen, Aku Ankan lukeminen, eväsretkeily, värityskirjat, jalkapallo jne.). Liika (tietokoneen, puhelimen tai television) näytön tölläys on tietenkin liikaa, kuten kaikessa. Eihän tässä oikeasti mitään mullistavaa uuttaa ole, siis esim. kun videoita katsellaan - enää ei vaan surauteta videonauhuria päälle ja toivota että se ei syö Myyrän nauhaa tjsp.

Lauri Gröhn kirjoitti...

Asiasta on jo paljon tutkimusta etenkin USA:ssa. Lapsilleen hyvää tarkoittavien vanhempien kannattaisi perehtyä asiaan ennen kuin ryhtyvät tekemään omia kokeiluja lapsillaan.

Lauri Gröhn kirjoitti...

Lisäys:

Karmeinta on, että nuo lapsensa koekaniineiksi asettaneet vanhemmat tuntuvat jopa olevan ylpeitä tekosistaan.

Maikku kirjoitti...

Miksi lapselle ei saisi tarjota virikkeitä myös nykyaikaisilla tavoilla? He elävät kuitenkin osana tätä yhteiskuntaa, eikä elektroniikka varmaan vähenemään tule ajan kanssa. Kyllä meillä ainakin lapset ovat yhä kiinnostuneita myös piirtämään, laulamaan, riehumaan ulkona ja kuuntelemaan satuja, vaikka ovatkin saaneet katosta dvd:tä, soittaa kännykkää ja kirjoittaa tietokoneella. Käpylehmien rakentaminen on kyllä jäänyt vähemmälle, onkohan nyt tapahtunut pysyvä vahinko?

No muutosvastarinta kaikkeen uuteen kai osa ihmisluontoa.

Lauri Gröhn kirjoitti...

Jos isä on friikki, pitääkö lapsistakin tehdä friikki. Lapsen "jaksaminen" ei osoita, että kaikki on OK. Kyllä lapsi "jaksaa" syödä namujakin. Lainaus aloitusviestistä on karmea "apuvälineineen", isän oma aivoproteesi, sanoisin:

"Kolmantena lapsiperheen apuvälineenä on YouTube, joka on noussut arvoonsa 2-vuotissynttärien lähestyessä. YouTubessa on paljon lastenohjelmia, mutta erityisesti Sesame Streetin klassikkoja, jotka ovat aivan loistavia. Poikanikin jaksaa niitä katsoa (kts. esim “Meet me at the Bus Stop”). Mutta YouTubesta saa esiin videoita kaikenmaailman eläimistä ja tietenkin erilaisista koneista. Mikäs sen kivempaa kun avata tietokone ja katsoa roska-autoja, aura-autoja, rekkoja, maansiirtokoneita, nostureita, kaivinkoneita jne. Yksi yhteinen suosikkimme on jonkinlaiset kuorma-autojen enduro-kisat Tšekeissä (Truck Trial Chříč, Vránov)."

Risto Sarvas kirjoitti...

Ainahan sitä voi toivoa, että tässä blogissa ei mentäisi henkilökohtaiselle tasolle haukkumaan toisia, vaan että keskusteltaisiin asioista.

Jos Lauri Gröhnin tarkoitus on aiheuttaa mielipahaa pikemmin kuin osallistua keskusteluun asiallisesti, niin tämä foorumi ei ole sitä varten.

Lauri Gröhn kirjoitti...

Joopa joo. Kun joku liikkuu heikoilla jäällä lapsensa kanssa, niin hiljaa pitää olla, ettei aiheuta mielipahaa.

Olen tässä asiassa ihan vakavissani ja suosittelen hyvää tarkoittavaa isää perehtymään asiaan liittyvään tutkimukseen.

Ihmisllä olkoon oikeus käyttää itseään koekaniinina, mutta lapset pitäisi säästää tältä.

suurperheen äiti kirjoitti...

Hauska kirjoitus nykyajan lapsiperheiden elämästä! Odottelen innolla että meillekin tulee digiboxi. Telkkarin katselu on nykyään jäännyt vähiin, vaikka yläkerran telkkuhuoneen ja alakerran lastenhuoneiden välisten portaiden ravaamisen voisi tosin ottaa urheilun kannalta :-)

Helka kirjoitti...

Kun näppäinlukko on päällä niin ei hätänumeroonkaan pääse soittelemaan (ellei lapsi nyt vahingossa saa sitä auki ja sitten vielä onnistu soittamaan hätänumeroon, mikä on jo aika taidokasta). Meidän poika tosin kuolasi äidin uuden kännyn hajalle ja kun vein korjattavaksi niin sanoivat että siinä on vesivahinko jota ei voi korjata eikä edes kuuluu takuun piiriin. Joten puruleluksi en nykykännyjä suosittele. Entiset kännyt kesti tsäkällä parikin uintireissua vessanpöntössä. Soittoäänet kyllä ovat mukavaa viihdykettä.

Anonyymi kirjoitti...

lupaavasti

Visa vietnam kirjoitti...

Doing and Getting visa vietnam .

sping kirjoitti...

such as the iPhone,of. is an north face sale of the famous Half Dome rock formation in Yosemite National Park,Outlet.The North Face expanded in the 1980′s to to create a line of extreme skiwear,Wholesale North Face Jackets. suitcases,Spyder Jackets.