Millainen tulevaisuuden Internet?

Kirjoitin muutamia kuukausia sitten tähän blogiin ICT SHOK -hankkeesta ja sen valmistelun mutkista erityisesti tulevaisuuden Internetin tutkimuksen osalta. Nyt tuossa kirjoituksessa kuvattu valmistelutyö on saavuttanut päätepisteensä, kun TEKES:in hallitus eilen (17.5.2008) teki lopullisen rahoituspäätöksen hankkeen ensimmäisen rahoitusvuoden 1.4.2008-31.3.2009 osalta.

Näin on saatu aikaiseksi suomalainen tulevaisuuden Internetin tutkimusklusteri, joka on erinomaisen painava ja kattava. Yrityksistä mukana ovat Nokia, Ericsson, Nokia-Siemens Networks, TeliaSonera ja CSC. Tutkimuspuolen partnerit ovat HIIT, TKK, VTT, Helsingin yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto. Käsityksemme mukaan mukana ovat kaikki ne suomalaiset tutkimusryhmät, joilla on sen tavoitteiden kannalta tarpeellista teknistä osaamista. Hanke painottuu kuitenkin voimakkaasti Otaniemeen, varsinkin kun otetaan huomioon että Nokiasta siihen osallistuu äskettäin avatun Nokia Research Lablet Otaniemen Internet-teknologian tutkimusryhmä.

Valmistelun loppuvaiheet olivat yhtä mutkikkaita kuin nekin käänteet, joita kuvasin edellisessä kirjoituksessa. ICT SHOK:ia koordinoivan yrityksen, Tivit Oy:n perustaminen onnistui lopulta helmikuussa ja sen hallitus saattoi aloittaa toimintansa. Rahoitusmallin kiemuroiden selvittely vei kuitenkin jonkin verran aikaa, joten varsinainen hakemus voitiin toimittaa TEKES:iin vasta maaliskuun puolella. Tämänkin jälkeen eri yksityiskohtia jouduttiin hiomaan. Siihen nähden, että nyt synnytetty toimintatapa on varsin radikaali irtiotto aikaisemmista toimintamuodoista, prosessi oli kuitenkin lopulta suhteellisen ongelmaton.

Varsinainen työ voi nyt siis alkaa. Mistä siinä tulee olemaan kysymys?

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut tulevaisuuden Internetin teknisistä haasteista, ja niiden toistaminen tässä ei ole tarpeellista. Lyhyt yhteenveto on se, että Internetin arkkitehtuuri ja keskeiset teknologiat ovat saapumassa tarjoamiensa edellytysten rajoille. Liikkuvan tietotekniikan, uudentyyppisten palvelujen ja erilaisten digitaalisten sisältöjen tuottaminen ja jakelu ovat jo nyt kriisiyttäneet sen kyvyt. Nykyinen Internet on myös vaarallisen avoin erilaisille tietoturvaan ja yksityisyyteen suuntautuneille hyökkäyksille.

Nyt alkava hanke pyrkii rohkeasti vastaamaan näihin haasteisiin ja tätä kautta nostamaan suomalaisen tutkimuksen tason ja vaikuttavuuden maailmanluokkaan. Tämä ei ole ihan niin hullunrohkeaa kuin miltä se kuullostaa. Jo nyt suomalaisten tutkijoiden panos esimerkiksi Internetin kehittämisestä vastaavassa IETF-järjestössä on absoluuttisestikin mitaten merkittävä. Tämä on myös huomattu muualla, ja siksi hanke on herättänyt melkoista kiinnostusta. Meillä on esimerkiksi sanamme sanottavana sen suhteen, miten Euroopan Unioni suuntaa alan tutkimusrahoitusta 7. puiteohjelmassa.

Olemme siis ottamassa niskaamme aika painavaa vastuuta tulevaisuuden Internetin kehittämisestä. Niillä valinnoilla ja ratkaisuilla, joihin me päädymme, saattaa olla hyvässä ja pahassa suuri merkitys kaikille niille osapuolille ja toimijoille, jotka tavalla tai toisella haluavat käyttää Internetiä omien tavoitteidensa ja tarpeidensa saavuttamiseen.

Pääosa työstämme tulee suuntautumaan Internetin arkkitehtuurin ja teknologian haasteisiin. Tämä ei kuitenkaan yksin tule riittämään. Perusdilemma, jonka edessä me olemme, on lyhyesti seuraava: Onko ylimalkaan mahdollista kehittää Internetin rakennetta ja teknologioita siten, että sen esiin nousseet ja nousevat ongelmat voidaan ratkaista, samalla kun sen räjähdysmäiselle kehitykselle välttämättömät laadulliset ominaisuudet edelleen säilyvät tai suorastaan paranevat?

Tätä on avattava. "Laadullisilla ominaisuuksilla" tarkoitan ennen muuta sen valinnan seurauksia, että Internet alun perin rakennettiin sovellutusten kannalta neutraaliksi verkoksi, joka vain siirtää tietopaketteja päätepisteiden välillä ottamatta kantaa siihen mitä tarkoitusta paketit palvelevat. Verkko ei siis mitenkään rajoita sitä, minkälaisia sovellutuksia tai palveluja sen varaan rakennetaan. Juuri siksi Tim Berners-Lee saattoi kehittää WWW:n keneltäkään mitään kysymättä ja kuka tahansa saattoi ottaa hänen työnsä tulokset käyttöönsä ja kehittää niitä edelleen. Tätä edisti tietenkin tavattomasti se samanaikaisesti toteutunut seikka, että käyttäjät saivat haltuunsa PC:n jonka arkkitehtuuri ja teknologia asettivat yhtä vähän rajoiteita niissä ajettaville sovellutuksille.

Uudessa kirjassaan The Future of the Internet and How to Stop It Oxfordin ja Harvardin professori Jonathan Zittrain kutsuu tätä ilmiötä generatiiviseksi teknologiaksi. Hänen mukaansa teknologia voi olla generatiivinen, jos sillä on riittävän suuressa mitassa seuraavia ominaisuuksia:

- Vipuvaikutus: Teknologia helpottaa olennaisesti jonkin (tai joidenkin) hankalien tehtävien suorittamista.

- Mukautuvuus: Teknologia voidaan pienellä vaivalla muuntaa johonkin uuteen tarpeeseen vastaavaksi.

- Haltuunotettavuus: Teknologian soveltaminen ei edellytä kohtuuttoman syvällistä tai pitkäaikaista opettelua, joten uusien kehittäjien on helppo tarttua siihen.

- Saatavuus: Teknologia on saatavilla edullisesti ja ilman hankalia menettelyjä.

- Monistettavuus: Teknologiaan pohjautuvat ratkaisut voidaan helposti monistaa uusien käyttäjien sovellettaviksi.

Hänen mukaansa Internet-PC -yhdistelmällä on ollut runsaasti kaikkia näitä ominaisuuksia, ja juuri siksi ne ovat pyyhkäisseet kilpailevat ei-generatiiviset ratkaisut tieltään sekä hyvässä että pahassa; myös virusten, matojen ja muiden haittaohjelmien tuottamisen ja levittämisen helppous nojaa Internetin ja PC:n generatiivisiin ominaisuuksiin.

Tulevaisuus, kirjoittaa Zittrain, ei kuitenkaan välttämättä ole tällainen. Viruksiin, haittaohjelmiin ja DDoS-hyökkäyksiin kyllästyneet kuluttajat ja hyödyntäjät saattavat alkaa PC:n asemesta suosia kontrolloidumpia päätelaitteita, jotka eivät ole alttiita näille ongelmille. Tietotekniikkapalvelujen virtualisointi tekee houkuttelevaksi siirtää PC:n olennainen toiminnallisuus palvelimiin, joihin tilaton päätelaite vain tarjoaa käyttöliittymän. Digitaalisten sisältöjen oikeuksien haltijat saattavat saada läpi vaatimuksiaan verkkojen ja päätelaitteiden syvälle menevästä kontrollista. Monet oletettavasti hyvää tarkoittavat osapuolet kaipaavat lisää kontrollia myös vahingollisten sisältöjen, kuten lapsipornon ja terrorismiin liittyvien aineistojen, levittämisen estämiseksi.

Jos nämä kehityslinjat toteutuvat, Internetin tulevaisuus ei ole sen menneisyyden jatke. Saamme kenties verkon, joka on turvallisempi ja hallittavampi kuin nykyinen ja joka täyttää hyvin sille asetetut tehtävät. Mutta kannattako tämä hinta maksaa generatiivisyyden menetyksestä, Zittrain kysyy. Silloinhan menetetään mahdollisuus uusiin ja yllättäviin innovaatioihin ja niiden nopeaan hyödyntämiseen. Ei-generatiivinen Internet ei myöskään voi toimia vapaan itseilmaisun - pohjimmiltaan demokratian - välineenä siten kuin olemme tottuneet.

Suomalaisille tärkeät matkapuhelimet ovat hyvä esimerkki päätelaitteesta, jossa kuluttajat näyttävät olevan täysin valmiita siihen että valmistaja tai palvelujen tuottaja voivat säädellä tarjolla olevia sovellutuksia ja palveluja. Applen iPhone on tästä ääriesimerkki: Apple ei ole kainostellut käyttää koviakaan keinoja kolmansien osapuolten muokkaamien puhelimien kitkemiseksi markkinoilta.

Kun suomalainen tulevaisuuden Internet -konsortio koostuu nimen omaan yrityksistä, joille matkapuhelinten Internet-evoluutio on perustavalla tavalla kriittinen kysymys, se istuu täsmälleen tämän käryävän pommin päällä. Pelaamme tavallaan kaksilla korteilla, kun pyrimme sekä sulauttamaan liikkuvan tietotekniikan ja viestinnän Internetin ytimeen että säilyttämään Internetin kyvyn olla avoin uudenlaisille ideoille, innovaatioille ja ilmaisulle.

Löydämmekö ratkaisun tähän dilemmaan vai räjähtääkö pommi syliimme? Parhaat edellytykset ensimmäiseen vaihtoehtoon ovat epäilemättä olemassa, jos pystymme katsomaan edessä olevaa kuilua silmiin ja tutkimaan sen olemusta. Tämä tulee edellyttämään työmme alueen laajentamista myös tulevaisuuden Internetin sosio-ekonomisiin kysymyksiin. Onneksi tästä vallitseekin täysi yksimielisyys konsortion piirissä. Tulevaisuus näyttää, miten me onnistumme.

Bledin julistus

Tulevaisuuden Internetin tutkimus kuuluu EU:n 7. puiteohjelman painavimpiin aihepiireihin. Ohjelman kahdessa ensimmäisessä haussa käynnistettiin noin 80 tutkimushanketta joiden yhteinen budjetti on runsaat 400 miljoonaa euroa. Vuoden 2008 aikana aukenevissa hauissa alueeseen tultaneen kohdentamaan vielä jopa 200 miljoonaa euroa lisää.

Tämä on paljon rahaa. EU-veronmaksajilla on oikeus odottaa, että runsaalla rahoituksella myös saadaan jotakin aikaan, samoin EU-parlamentilla. Ääneen lausutut odotukset ovatkin korkealla: kuullostaa suorastaan siltä, että tulevaisuuden Internetin tutkimuksen niskaan ollaan sälyttämässä jo hieman surullisen kuuluisan Lissabonin julistuksen tavoitteita. Uuden Internetin tulisi antaa avaimet ikääntyvän väestön, julkisten palvelujen tehostamisen ja ympäristönmuutoksen hallinnan ongelmiin. Eurooppalaisen ICT-teollisuuden ja ICT:n soveltajien (eli melkein kaikkien) tulisi voida kehittää globaalisti kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluja ja tätä kautta edistää koko mantereen menestystä.

Jos tämä kuullostaa poliittiselta hypetykseltä, niin sitähän se toki onkin. Poliittinen paine on kuitenkin realiteetti, joka on otettava huomioon. Niinpä puiteohjelmaa koordinoiva EU-komission yksikkö onkin ryhtynyt hieman poikkeavanlaatuisiin toimiin.

Jo loppuvuodesta 2007 kuulimme huhuja tulevaisuuden Internetin alueelle perustettavan yhteistyörakenteen, Future Internet Assemblyn (FIA) perustamisesta. Sen tarkoituksena oli edistää käynnistettyjen ja käynnistyvien EU-hankkeiden keskinäistä läpinäkyvyyttä sekä erityisesti tutkimuksen eri linjojen välistä vuoropuhelua. Epäselväksi jäi, missä määrin tarkoituksena olisi myös tutkimuksen "koordinointi" ellei suorastaan "ohjailu".

Temaattisesti FIA on tarkoitus "varsinaisen" Internet-teknologian ohella kattaa myös digitaaliset palvelut ja niiden tekniset alustat ("Internet of Services"), digitaalisten sisältöjen tuotanto ja jakelu, ubiikkiteknologia ("Internet of Things"), tietoturva, yksityisyydensuoja ja luottamus sekä Internet-tutkimuksen kokeelliset alustat.

Helmikuussa 2008 kaikkien käynnissä olleiden EU-hankkeiden vetäjät saivat hieman erikoisen viestin. Se oli kutsu Slovenian Bledissä pidettävään tulevaisuuden Internetiä koskevaan konferenssiin ja työpajaan, jossa FIA aloittaisi toimintansa. Epätavalliseksi kutsun teki sen mukana ollut liite, "The Bled Declaration" eli Bledin julistus. Vastaanottajia pyydettiin ilmaisemaan tiukan määräajan kuluessa tukensa julistuksen ajatuksille; vastaamatta jättäminen katsottiin myöntymiseksi.

Julistuksen alkuperäinen versio säpsäytti monia vastaanottajia. Olennaisesti komissio pyysi hankkeiden tukea sille, että tulevaisuuden Internetin tutkimukseen tulisi suunnata vielä entistä enemmänkin rahoitusta ja sille, että myös myös eri jäsenmaiden kansallisten tutkimusrahoittajien panoksia tulisi suunnata komission ohjauksessa aihepiirin rahoitukseen. Tämä versio sai sen verran kritiikkiä osakseen, että lopullisen version muotoiluja pehmennettiin jonkin verran. Se saikin varsin laajan kannatuksen, erityisesti kaikilta alueen teknologiayhteisöiltä.

Komission päätavoite oli kuitenkin jo tullut selväksi, vaikka lopullinen teksti ei sitä nimenomaan maininnutkaan: kannustaa alan teollisuutta ja jäsenmaita yhteisen teknologia-aloitteen (Joint Technology Initiative, JTI) muodostamiseen tulevaisuuden Internetin alueelle. Nämä ovat yrityksen muotoon organisoituja yhteenliittymiä, jotka saavat rahoitusta teollisuudelta, jäsenmailta ja komissiolta ja suuntaavat rahoituksen yhteisesti määritellyn tutkimusohjelman mukaisiin hankkeisiin. Varmaankin juuri tämä tavoite sai osan kutsutuista osapuolista miettimään kahteen kertaan tukensa ilmaisemista, koska vielä ei ole tiedossa millaisen tutkimusohjelman synnyttämisestä lopulta saattaisi olla kyse.

Koska HIIT toimii EU-hanke PRISP:in koordinaattorina, myös me saimme kutsun. Pienen pohtimisen jälkeen päädyimme antamaan tukemme julistukselle, kuitenkin sillä varauksella että puoltomme koskee vain PSIRP-hanketta itseään, eikä välttämättä tarkoita että kaikki hankkeesen osallistuvat osapuolet tukisivat julistuksen ajatuksia. Tämä rajaus ei tainnut kuitenkaan sopia komissiolle, koska PRISP puuttui lopullisten allekirjoittajien luettelosta.

Varsinainen konferenssi ja työpajat pidettiin 31.3.-2.4. HIIT:istä siihen osallustui PRISP-hattua kantaen Arto Karila, Pekka Nikander, Kristiina Karvonen sekä allekirjoittanut. Varsinkin omana roolinani oli katsella FIA:n käynnistymistä käynnistymisvaiheessa olevan ICT SHOK:in ja etenkin sen Future Internet -hankkeen näkökulmasta. Saimme havaita, että komission edustajat olivat hyvin tietoisia ICT SHOK:in valmistelusta ja halusivat tietoa sen edistymisestä.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Ainakin on selvää, että suomalaisilla on halutessaan erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa EU-komission ohjailemaan Internet-tutkimukseen ICT SHOK:in myötävaikutuksella. Tämä tietenkin edellyttää myös sitoutumista yhteisiin eurooppalaisiin tavoitteisiin, varsinkin uuden JTI:n synnyttämiseen. Kun Suomi on jo voimakkaasti sitoutunut tänä vuonna toimintansa aloittavaan Artemis-JTI:in, on syytä miettiä riittääkö meillä voimia myös toiseen painavaan osallistumiseen.

SHOKeeraavaa menoa

Kun Vanhasen II hallitus viime keväänä sisällytti ohjelmaansa maininnan "huippuyliopistosta", sai aihe varsin paljon huomiota osakseen. Samassa yhteydessä esitetty maininta "strategisen huippuosaamisen keskittymien" (eli SHOK:ien) synnyttämisestä on sen sijaan pysynyt julkisuuden näkymättömissä. Silti kyse on sangen merkittävästä asiasta, josta kannattaa kirjoittaa jotakin, ehkä lukeakin.

Termin takana on Valtion tiede- ja teknologianeuvoston kesäkuussa 2006 julkaisema raportti. Raporttia edelsi jo vuonna 2005 alkanut valmistelu, johon myös HIIT osallistui. Se ehdotti perustettavaksi teollisuuden, tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteenliittymiä, jotka yhteisesti sovittujen tutkimusohjelmien pohjalta tähtäisivät maailmanluokan tasoiseen tutkimukseen ja merkittävään impaktiin. Ensi vaiheessa SHOK:eja perustettaisiin viisi kappaletta, teema-alueina energia ja ympäristö, metallituotteet ja koneenrakennus, metsäklusteri, terveys ja hyvinvointi sekä tieto- ja viestintäteollisuus ja -palvelut. SHOK:eista kaavailtiin tulevan pitkäaikaisia (10 v) ja kriittiseen massaan (100-200 htv/v) yltäviä kokonaisuuksia.

Raportti jätti kuitenkin sangen avoimeksi sen, miten SHOK:it itse asiassa pitäisi organisoida. Kun metsäteollisuus jo loppuvuonna 2006 päätyi siihen vaihtoehtoon, että klusterin tutkimusta koordinoimaan perustetaan teollisuuden ja yliopistojen omistama yritys - Metsäklusteri Oy - muodostui tämä rakenne kuitenkin pian lähtökohdaksi muidenkin SHOK:ien kehittämiselle. Yritys saikin klusteristatuksen kesällä 2007. Varsinaista tutkimustoimintaa se ei kuitenkaan ole vielä näyttänyt käynnistäneen.

Tieto- ja viestintäteollisuuden (ICT) SHOK:in valmistelu alkoi TEKES:in vetämänä alkuvuodesta 2007 ja sai lisävauhtia uuden hallitusohjelman myötä. Niin vihdoin tultiin kesäkuun 1. päivään 2007, jolloin TEKES kutsui koolle avoimen kokouksen, jossa sen tarkoituksena oli luovuttaa valmisteluvastuu ICT-toimialan toimijoille itselleen. Muistan hyvin ajatukseni, kun saavuin TEKES:in auditorioon tuona aamuna ja havaitsin sen olevan tupaten täynnä ihmisiä eri yrityksistä, yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja muualtakin. "Tämä ei tule olemaan ihan helppoa", huokaisin.

Oli jo alusta asti ilmeistä, että ICT-toimialan koko kirjoa ei voida pakottaa yhden ainoan tutkimusrakenteen muotoon ilman huomattavaa väkivaltaa. Kun kenelläkään ei ollut tahtoa sellaisen käyttöön, ratkaisuksi muodostui jakaa ICT-tutkimuksen aihepiiri muutamaksi rinnakkain valmisteltavaksi teema-alueeksi joita pyrittäisiin koordinoimaan yhtenäisten periaatteiden mukaisesti. Muodostettiin kaksi työryhmää, joista toinen alkoi miettiä valittavia teema-alueita VTT:n Tatu Koljosen vetämänä ja toinen keskittymän muodollis-hallinnollista rakennetta Dimes ry:n johtaja Kimmo Ojuvan vetämänä. Koko valmisteluhankeen vetovastuun sai Nokian Erkki Ormala, varamiehehään Elektrobitin Reijo Paananen.

Sisältöryhmä aloitti toimintansa todella vauhdikkaasti, ilmeisenä tarkoituksenaan saattaa hitaammin heräävät osapuolet fait accompli'n eteen. Siksi päätin osallistua sen toimintaan.

Monestakin syystä (joita tässä blogissa on jo käsitelty) tuntui välttämättömältä, että ICT SHOK:iin sisältyy tulevaisuuden Internetiin suuntautuva tutkimuslinja. Tärkein peruste oli kuitenkin se että suurten yritysten kuten Nokian, Nokia-Siemensin, Ericssonin ja teleoperaattoreiden kiinnostukset kohtaavat toisensa sen piirissä, sitä voimakkaammin mitä pidemmän aikavälin impaktia tutkimuksella tavoitellaan. Sain teollisuudesta tukea tälle idealle, ja Future Internet valittiinkin yhdeksi jatkotyön teema-alueeksi 20.6. pidetyssä kokouksessa. Ericssonin Raimo Vuopionperä otti alueen vetovastuun, ja minusta tuli valmisteluryhmän sihteeri. Muut valitut alueet olivat digitaaliset palvelut, älykäs liikenne sekä vaikeasti nimetty hanke Device Interoperability Ecosystem, joka suuntautuu ubiikkiteknologiaan liikkuvien päätelaitteiden tulokulmasta.

Kovin lyhyeltä tuntuneen kesäloman jälkeen tutkimussisältöjen valmistelutyö jatkui kiivasta vauhtia. Maaliksi oli asetettu lokakuun loppu, jotta ICT SHOK voisi saada virallisen "SHOK-statuksen" marraskuussa ja aloittaa toimintansa vuoden 2008 alussa. Oma sihteeritehtäväni oli onneksi kohtalaisen suoraviivainen, koska keskeisten yritysten tutkijat ottivat pallon haltuunsa ja kokosivat jo elokuun loppuun mennessä alueen tutkimusohjelman rungon. Pidin tätä välttämättömänä, jotta ohjelmasta tulisi riittävän fokusoitu ja jotta keskeisten yritysten sitoutuminen voitaisiin varmistaa alusta alkaen.

Kun elokuun lopussa pidettiin ensimmäinen avoin teema-alueen suunnittelukokous, joutuivat siihen kutsutut muut osapuolet jo osin katettuun pöytään. Oli kuitenkin tärkeää saada riittävästi eri yliopistojen parhaita tutkijoita mukaan, joten ovet avattiin syyskuun ajaksi heidän ehdotuksilleen. Niiden tuli kuitenkin sopia temaattisesti ja sisällöllisesti jo valmisteltuun perustaan. Soveltuvia palasia yhteen sovitellen saimme lähes valmiin tuloksen määräaikaan mennessä.

Alkuperäisestä aikataulusta jouduttiin kuitenkin luopumaan, koska muiden teema-alueiden ja varsinkin ICT SHOK:in hallintomallin valmistelu oli edennyt huomattavasti hitaammin. Hallintomallin valmistelua hankaloitti varsinkin se, että osa toimijoista piti tarkoituksenmukaisena muodostaa ICT SHOK:ia koordinoiva yhtiö jo olemassa olevasta tutkimusyhtiö RTT Oy:stä. Paitsi että tämä herätti epäluuloja muissa osapuolissa, se edellytti kohtalaisen monimutkaista järjestelyä kaksivaiheisine osakeanteineen. Kun valmistelu vielä tapahtui hieman salamyhkäisesti ja kömpelösti, ei valmista tullut. Myös sopimusasioiden miettiminen osoittautui takkuiseksi.

Näiden mutkien oikominen vei lopulta aikaa aina joulukuun alkuun asti. Future Internet -ryhmä käytti tämän ajan hyväkseen paitsi tutkimusohjelman loppuhiontaan, myös pienille ja keskisuurille yrityksille suunnatun seminaarin järjestämiseen NRC:ssä 2.11.2007.

Vauhdin säilyttämiseksi päätimme tässä vaiheessa, että "valmisteluryhmä" muuntautuu "ohjelmaksi" samantien. Tätä varten muodostettiin "väliaikainen ohjausryhmä", joka koostui keskeisten yritysten edustajista. Sen tehtävänä oli tuottaa tutkimussuunnitelma, joka voitaisiin toimittaa TEKES:in katseltavaksi heti vuoden 2008 alussa. Myös vetohevosia vaihdettiin: Nokian Pasi Sarolahti otti Interim Programme Leader -tehtävän, ja HIIT:in Kristiina Karvonen ryhtyi ohjausryhmän sihteeriksi. Valmistelua tehtiin useissa rinnakkaisissa työryhmissä ja koordinoitiin yhteisen Wikin avulla. Sisällöllinen loppuhionta tehtiin joulun ja uuden vuoden raossa, ja luonnosteksti toimitettiin TEKES:iin tammikuun alussa.

Lopullinen läpimurto hallinnollis-juridisten ongelmien osalta saavutettiin vasta 11.1.2008 pidetyssä ICT SHOK -yleiskokouksessa, jossa TKK:n vararehtori Outi Krause pontevasti purki sumaa ICT SHOK -yhtiön osakemerkinnän tasapainotilan saavuttamisen tieltä. Nyt on ilmeistä, että SHOK-toimintaa koordinoiva Tivit Oy voi aloittaa toimintansa helmikuussa 2008. Virallisen SHOK-statuksen se saanee 23.1.2008.

Tämä kertomus siis jatkuu edelleen, ja on itse asiassa vasta alussa. Jos vastaan ei tule uusia yllättäviä vaikeuksia, tutkimustoiminta voi alkaa loppukeväästä 2008. Olisin yllättynyt mikäli Future Internet ei olisi ensimmäisten alkavien hankkeiden joukossa. Sitä ennen on vielä monia kysymyksiä mietittävänä, ennen muuta se miten tutkimus saadaan organisoiduksi siten että koko puuhan laadullinen tavoite - huipputason strateginen tutkimus - voidaan saavuttaa. Tämä on tärkeää erityisesti Innovaatioyliopiston kannalta, se kun luullakseni tulee poimimaan SHOK:ien kattamia alueita tutkimuksensa keihäänkärjiksi. ICT SHOK:in osalta tämä koskee Future Internetin ohella erityisesti digitaalisten palvelujen teema-aluetta.

Miksi tämä tarina? Ainakin se kertoo, kuinka hankalan väännön takana uudet ideat lopulta ovat, ja kenties myös sen kuinka vaikeaa on pitää katse horisontissa kun koko ajan pitää väistellä eteen tulevia esteitä. Voi olla, että ICT SHOK:ista on tulossa takin asemesta tuluskukkaro. Ihan perusteita vailla ei ole sellainenkaan mielipide, että nyt syntyvä ICT SHOK ei ole sen paremmin "strateginen", "huippu" kuin "keskittymäkään". Tällaisen väitteen esittäjää kehottaisin kuitenkin tutustumaan läheisemmin varsinkin Future Internet tutkimusagendaan. Toki agendat ovat papereita, vain tutkijat tutkivat.

Voiko hanke onnistua? Voi kyllä, mutta se tulee edelleen vaatimaan vaivannäköä ja tämän uuden instrumentin virittämistä. Minulla on sellainen tunne, että varsinkin Innovaatioyliopiston edistyminen tulee vuorovaikuttamaan ICT SHOK -toiminnan evoluution kanssa jonkinlaisen symbioottisen yhteiselon muodossa. Tämä on luonnollisesti HIIT:in kannalta varsin kiinnostava kehityssuunta, jonka toteutumisen hyväksi tulemme tekemään aloitteita ja muita tarvittavia toimia. Sellaisia on jo mietintämyssyssä.

Suurin pullonkaula tulee olemaan lopultakin hyvin rajallisten osaajavoimien kohdentaminen kaikkein tärkeimpiin ja hedelmällisimpiin kysymyksiin. On myös selvää, että meidän olisi osattava kiihottaa opiskelevaa nuorisoa hakeutumaan ICT SHOK -alueen tutkimuksen piiriin. Se viesti olisi saatava läpi, että tietotekniikka on edelleen kuuma alue, kenties kuumempi kuin koskaan ennen. Suuria asioita on tapahtumassa, ja suuria tekoja on tehtävissä.

The New Internet

I have spent the three middle days of this week in the kick-off event of a new EU project commenced on January 1st. The experience compels me to write this longish blog entry. I must start it with a bit of background, so bear with me.

The Internet, as we know it, has by now been around for some 15 years, or 20 years for old hats such as myself. As we know, its growth has been phenomenal in the past and is likely to continue in the foreseeable future (which on the Internet is not necessarily a long time).

As a result, Internet is now being used for many purposes its original designers had no idea of. If we measure the raw number of bytes transferred, the Net of Nets is now mainly used for distributing digital content such as videos and music. It is used by more than a billion people, nearly half of which live in Asia. It reaches a widening variety of devices from mainframes and desktop computers to all kinds of mobile and embedded systems over equally wide variety of links from WLAN and satellites to 10 gigabit Ethernets.

Given this tremendous change, it may be considered a surprise that Internet manages to work in a useful fashion at all. Indeed its continuous build-up and maintenance has required a massive effort from the computer science and telecom engineering communities. This investment has been made feasible by the growing added value that Internet is generating to societies at large, and to various kinds of individual actors in them. The rest, as the saying goes, is history.

At present, however, many otherwise sane and respectable people have started to express grave concern that the Internet is reaching its limits as a result of outgrowing the original design scope so dramatically. One obvious case is mobility. The original Internet was built on the assumption that the devices connected to it (the "hosts") can be designated with fixed addresses, the "IP numbers", that can be used to route messages to them. This assumption became broken with the advent of laptop computers that people carry around and connect to Internet at various points. At present, it is challenged further by the mobile multimedia phones that preferably should be always connected to the Internet. Of course, we have by now learned to live with the resulting difficulties by resorting to solutions such as VPN's or Mobile IP that make a node appear to the Internet as if it was connected at a fixed point somewhere else. Unfortunately, this is living on loaned time.

The most fundamental problem of the Internet as of today nevertheless relates to its very basic primitives. In the original design, every host has a publicly known IP number which every other host can send messages to, even without the consent of the recipient. This might have been fine in a network where all communicating partners share a common ethos of acceptable behaviour, including that the senders do not obfuscate their identities and that they will not continue sending unsolicited traffic. Unfortunately, the present Internet is hardly like that anymore. As a result, we have been forced to introduce various kinds of means of limiting undesirable traffic such as firewalls and Network Address Translators (NATs), and so to spend increasing amounts of resources on basically wasteful things such as virus protection and spam filtering. Again, the future progress of the Net does not seem to rest on a sustainable basis.

So what? The imminent demise of the Internet has been predicted almost from the start of its phenomenal growth, and so far the scarecrows have turned out to have been "somewhat premature" with their death news. Could this not continue also in the future?

That the predicted "Net meltdowns" never became reality, in my view, is because the community responsible of developing the Internet technology took heed of the warnings (well, some of them) and launched corresponding evasive actions. So far it has worked out. Unfortunately, each new layer of Band-Aid taped on top of the crumbling skeleton of the Internet reduces the flexibility that used to be its most compelling attribute. Already now the introduction of every new technology on the Net is made painful by the need to maintain interoperability with the plethora of fixes and kludges that the present Internet is.

And this brings me, finally, to the project we launched this week. It is called "Publish-Subscribe Internet Routing Paradigm", and has the tongue-twisting acronym "PSIRP". (At least to Finnish ears, the acronym sounds like the sound of a little bird, so I expect that the project logo fill feature some feathery small animal).

Masking behind this mostly innocent name is a call for revolution. "Publish-subscribe" denotes a departure from the most fundamental idea of the present Internet: that hosts have publicly known names that other nodes can use. Instead, we propose a network that works in a completely opposite way: those hosts that wish to submit information ("Publish") must have a public name, whereas those nodes that wish to receive information ("Subscribe") can be nameless or anonymous. Thus, no longer spam, no longer unwanted traffic: only such messages that are explicitly subscribed to will reach the destination.

While this alone is already a significant effect, it is the ripple effects of the publish-subscribe paradigm that really make it cool. In effect, the new paradigm changes the division of work between the network and the hosts in that a number of functions and properties that now are provided by hosts' operating systems (e.g., file systems) or "server side software" (e.g., Internet search) will be assigned to the "network". This, if it happens, will wreak havoc with existing value chains and business models of many major players of the field, and thereby open new opportunities for some others, including newcomers.

The idea itself, radical as it seems, is nevertheless not novel but instead captures how existing services such as P2P systems or distributed event systems essentially work. What is new in our project is that we aim to push the idea deep down the network stack to packet routing level (and perhaps deeper). We not only claim that this is possible, but also, more importantly, that this results in a simpler and "cleaner" overall architecture that will work on the scale of the present and future Internet. We aim to demonstrate the claim by actually implementing the needed functionality, not only once, but twice: both as an overlay network that will permit rapid experimentation and take-up, and as very clean native implementation running directly on top of the link layer.

These claims and objectives are bold indeed. Thus it was with a certain degree of apprehension that we went to the kick-off event: will we really be able to pull it off? These feelings were intensified by the fact that HIIT is the co-ordinator of the project, and thus bears the overall responsibility of its success both to the EU commission (and EU taxpayers) and to our European partners.

The main characters of the coming play, Dr. Arto Karila who leads the project and the project co-ordinator Marja-Leena Markkula, concluded that such a tall order will require unconventional means. Indeed, the design of an architecture is a "wicked problem" that cannot be neatly broken in subproblems that can be distributed to parallel teams. Instead, it requires the integrated effort of several clear heads that rapidly is translated to the form of running code that can be investigated and criticised. This, in turn, requires that the experts from different countries, companies, and universities can develop a high level of mutual trust and respect towards each other on the basis of a shared vision and genuine excitement.

As a result of such considerations, Arto and Marja-Leena decided to spend the full first extended afternoon of the event in work sessions designed to make explicit the basic thoughts and feelings each of us had at front of the 2,5 year trek that we endeavour to make together. I must confess that I expressed a curious combination of excitement and angst: excitement, because this project indeed is what we have wanted to do for a long time, and already have worked hard and long to make happen; angst at the challenge ahead and whether we can kindle our own excitement also in other consortium members.

To our great relief, our apprehension turned out be to be a case of pre-curtain jitters that just gave an edge to the performance. There was little need to kindle excitement that already burned bright. While all of us were surely aware of the challenges ahead, we also were confident on our ability to deal with them. Moreover, we realised that we do not need to stand alone, but there are other groups around the world investigating similar themes and sharing the load.

With this mindset, the rest of the event went smoothly and we were able to get the first planned activities in motion.

Will we prevail? Only future will tell. The maximal success is a big leap, in networking terms comparable with the original introduction of packet switching to replace circuit switching. Thus the biggest fish in the pond is a whale. Fortunately, there are other success scenarios as well where our work will influence the future progress by more indirect routes.

Our biggest challenge, after all, may be to find and motivate a few good researchers who really understand networking architecture and are passionate to express their understanding in the kind of clean and crisp code the beauty of which approaches poetry in engineer's eyes. I think we will not need to search far: in the kick-off, the room was full of them.

Kiinalaisia ajatuksia

Vietän kuluvan viikon Beijingissä HIIT:in senioritutkijoiden TkT Arto Karilan ja FT Andrei Gurtovin kanssa. Miksi olemme täällä ja mitä koetamme saada aikaan?

En turvaudu "Kiina-ilmiö" -retoriikkaan muuten kuin toteamalla, että Kiinan pisimmälle edistyneet alueet, kuten Hong Kong, Beijing ja Shanghai, kärsivät siitä itsekin: kustannustason nopea kohoaminen on alkanut aiheuttaa kokoonpanotyyppisen teollisuuden siirtymistä vielä edullisempiin paikkoihin. Kiinalaiset tietävät tämän itse kaikkein parhaiten, ja pyrkivät sen takia tarmokkaasti siirtämään toimintansa painopistettä yksinkertaisesta teollisuudesta suuremman jalostusarvon toimintaan aina tuotekehitystä ja tutkimusta myöten.

Tieto- ja viestintätekniikka kulkevat tämän kehityksen kärjessä. Sen suhteen kiinalaisten tavoitteet näyttäisivät olevan kahdella toisiaan tukevalla alueella: toisaalta hyödyntää modernia tietotekniikkaa aggressiivisesti maan nopean kehityksen vauhdittamiseen ja sen laadullisen kilpailukyvyn nostamiseen ja toisaalta synnyttää vahvoihin kotimarkkinoihin nojaavaa globaalisti kilpailukykyistä teollisuutta varsinkin tietoliikenteen ympäristöön. Siten kiinalaisten strategia poikkeaa olennaisesti esimerkiksi Intian valitsemasta tiestä tulla maailman ohjelmistolaboratorioksi.

Painopisteen asettamiselle tietoliikenteeseen kiinalaisilla onkin hyviä ja pakottavia syitä. Kun Internetin IPV4-numerot aikanaan jaettiin, tuli niitä kaikille kiinalaisille vähemmän kuin esimerkiksi Stanfordin yliopistolle. Siksi Kiinan on ollut suorastaan pakko ottaa Internet-protokollan uusi versio IPV6 käyttöön muita nopeammin: Kiinan CERNET2 lieneekin maailman laajin puhdas IPV6-verkko. Tätä kautta lähtötilanteen heikkous onkin muuttunut vahvuudeksi kun kiinalaiset valmistajat ovat saaneet lentävän lähdön uuden tekniikan tuottajina. Samalla tavalla kiinalaiset tietoliikenteen tutkijat ovat aktivoituneet tutkimusyhteisössä ja ovat nyt vakio-osallistujia parhaissa konferensseissa ja Internet-standardeja kehittävässä IETF-yhteisössä. Kiinalaiset pitävät selkeästikin tärkeänä, että he kehittävät immateriaalioikeuksilla suojattuja omia teknologioita.

Kiinalaiset ovat siis ilman muuta mukana ratkaisemassa sitä, millaiseksi tulevaisuuden tietotekniikka ja varsinkin tulevaisuuden Internet muodostuvat. Kun tämä kiinnostaa kovasti myös HIIT:iä (ja sen kanssa yhteistyössä toimivia yrityksiä), olemme jo useiden vuosien ajan etsineet yhteyksiä keskeisiin kiinalaisiin tutkijoihin. Tätä varten olen vieraillut Kiinassa HIIT:in hattu päässä säännöllisesti vuodesta 2002 alkaen.

Onnekkaasti tulin silloin ottaneeksi yhteyttä Tsinghuan yliopiston Computer Science -osaston silloiseen dekaaniin prof. Zhou Lizhuun. Löysimme yhteisen kiinnostusalueen ensitapaamisella, ja prof. Zhoun ryhmä tuli mukaan silloin aloittamaamme Internet-hakua koskevaan työhön roolinaan erityisesti kiinankielisen materiaalin esikäsittely ja indeksointi. Yhteistyö prof. Zhoun kanssa onkin jatkunut puolin ja toisin tehtyjen vierailujen avustamana näihin päiviin asti.

Tsinghuan yliopisto on mainio valinta yhteistyökumppaniksi, koska sen asema Kiinan tietoliikenteen tutkimuksessa on keskeinen. Se toimii CERNET:in kotipesänä ja sen kautta tietoliikennealan yritysten klusterin keskuksena. Yliopiston yhteydessä toimii "superosaamiskeskittymä" Tsinghua National Laboratory for Information Science and Technology jota varten rakennettiin oma yli 36,000 m2 rakennus kampukselle; sen työstä ainakin puolet on suuntautunut tietoliikenteen ja Internetin alueelle. Keskuksen välittömään läheisyyteen on noussut kuin yhdessä yössä vielä laajempi Science Park, jonka pilvenpiirtäjissä kiinalaisten ohella toimii koko joukko maailmanluokan yrityksiä Googlea myöten. Kiinalaisten vauhti onkin häkellyttävä, samoin se mittakaava jolla he toimivat. Myös itseluottamus on heillä kohdallaan.

Voimmeko päästä molempia osapuolia hyödyntävään yhteistyöhön Tsinghuan yliopiston verkkotutkijoiden kanssa? Tätä olemme nyt selvittämässä. On kysyttävä, mitä HIIT:illä tai suomalaisilla ylimalkaan on annettavana Tsinghuan tutkijoille, joilta ei puutu sen paremmin rahaa, fiksuja ihmisiä kuin kontaktejakaan.

Uskomme tietenkin, että annettavaa löytyy: muutenhan emme olisi tänne tulleet. Meillä on jo tehtyä työtä ja uusia ideoita jotka menevät kiinalaisten tutkimuksen yli ja ohi. Olemme painavasti mukana Suomeen juuri synnytettävässä tieto- ja viestintätekniikan strategisen huippuosaamisen keskittymässä, joka yhdistää maailmanluokan yritysten resursseja yliopistojen ja tutkimuslaitosten osaamiseen varsinkin tulevaisuuden Internetin tutkimuksessa. Olemme integroituneet hyvin eurooppalaiseen tutkimuskenttään, jossa kiinalaiset ovat vain niukasti mukana toisin kuin USA:ssa. Oman etunsa vuoksi kiinalaisten kannattaisi kuunnella meitä. He ovat hyviä, mutta meidän kanssamme he voisivat olla vielä parempia.

Mitä me haluamme? Toivon konkreettista yhteistyötä, jonka ytimenä ovat yhteiset testiympäristöt, niissä toteutettavat yhteiset empiiristä tietoa tuottavat kenttäkokeet, teknologian siirto molempiin suuntiin ja tätä kaikkea tavoitteellisiksi kokonaisuuksiksi paketoivat yhteiset tutkimushankkeet. Näiden yhteydessä haluaisin nähdä tutkijavaihtoa kaikilla tasoilla senioritutkijoista jatko-opiskelijoihin asti. Laadullisena tavoitteena on vaikuttaa kiinalaisten omaan ajatteluun ja agendaan siten, että he tulisivat täysipainoisesti mukaan siihen työhön, jota tulevaisuuden Internetin rakentaminen näyttää edellyttävän. Me hyötyisimme merkittävästi kaikesta tästä, kun voisimme olennaisesti nopeuttaa omaa tutkimustamme jakamalla sen edellyttämää työtä.

Joku voi kysyä, onko tämä kuitenkaan järkevää suomalaisten veronmaksajien kannalta. Sahaammeko omaa oksaamme, jos autamme kiinalaisia omilla ideoillamme ja osaamisellamme?

Nämä eivät olekaan ihan yksioikoisia kysymyksiä. Jos kyse olisi lähellä soveltamiskynnystä olevista yksittäisistä digitaalisista palveluista, olisin varautuneempi kovin intiimin yhteistyön suhteen - kiinalaiset ovat nopealiikkeisiä ja eivät arkaile kopioida hyviksi havaitsemiaan ideoita.

Nyt puhe kuitenkin on geneerisestä perusteknologiasta, jonka tulee joka tapauksessa olla kaikille avointa open source -hengessä. Mitä nopeammin ja mitä laajempaan koekäyttöön se saadaan, sitä nopeammin kaikki hyötyvät. Toivon tietenkin, että suomalaiset aikanaan tulevat olemaan nopeiden hyödyntäjien joukossa, ja pystyvät tuottamaan globaaleja innovaatioita joille myös Kiinan markkinat tulevat olemaan avoinna. Jotta tämä ei jäisi vain toiveeksi, tarvitaan myös tulevaisuuden palveluihin suuntautuvaa tutkimusta. Sen syntymisestä koetamme myös pitää huolen.

HIIT Berkeleyssä

Kun HIIT aikoinaan aloitti toimintaansa, läheisten ja pitkäaikaisten suhteiden muodostaminen joihinkin huipputason tutkimusyksiköihin muodosti tärkeän osan sen johtoajatusta. Onnellisten sattumien (mutta myös niiden häikäilemättömän hyödyntämisen) kautta Berkeleyn yliopistosta tuli HIIT:in ensimmäinen tällainen kumppani vuodesta 2000 alkaen. Suhde on osoittautunut kestäväksi: vuosien varrella parisenkymmentä HIIT:in tutkijaa on vieraillut Berkeleyn eri yksiköissä, mukaan lukien kaksi tämän blogin kirjoittajaa, ja vieraita on liikkunut myös toiseen suuntaan.

Olen itse käynyt Berkeleyssä kerran tai kaksi vuodessa, en tosin koskaan runsasta viikkoa pidempään. Seutu alkaa tuntua tutulta ja kotoiselta. Jos vain mahdollista, asetun kampuksen keskellä olevaan Women's Faculty Clubiin. Sen akateemista patinaa tasapainottaa monessa pienessä asiassa näkyvä naisen käden kosketus. Annan myös arvoa rakennuksen salissa olevalle noin satavuotiaalle Steinway-flyygelille.

Berkeleyn kampus on eloisa ja värikäs. Kaupunki on oikeastaan kasvanut sen ympärille, joten yliopistoalueelta on vain askel mukaviin ja laadukkaisiin kahviloihin tai kaikkia mahdollisia keittiöitä edustaviin ravintoloihin. Mukavaa on myös se, että San Franciscon lentokentältä Berkeleyn keskustaan pääsee BART-junalla. Auton vuokraaminen ei siten ole välttämätöntä, ellei aio vierailla myös Piilaaksossa. Muutenkin kaupungin elämäntyyli ja ilmapiiri ovat eurooppalaiselle helppoja lähestyä.

Berkeleyssä HIIT:in toiminta on keskittyi alunperin School of Informationin (eli tuttavallisemmin "i-Schoolin") piiriin. Laitos sijaitsee kampuksen keskellä South Hallissa, yliopiston vanhimmassa rakennuksessa. HIIT:in kellaritoimiston ovessa lukee hieman teekkarihenkisesti "HIIT US Headquarters". Tällä hetkellä tila on kolmen HIIT:in tutkijan kotipesä. Heidän työnsä suuntautuu ennen muuta sosiaaliseen mediaan ja viestintään.

Viime vuosina Berkeley-työ on laajentunut myös kampuksen kupeessa sijaitsevan ICSI:n suuntaan. ICSI eli International Computer Science Institute on Berkeleyn yliopiston yhteydessä toimiva itsenäinen tutkimuslaitos, joka siis ei ole muodollisesti osa yliopistoa. ICSI:n senioritutkijat ovat kuitenkin Berkeleyn professoreita ja tutkijatkin pääosin jatko-opiskelijoita. TEKES on sponsoroinut ICSI:ä vuodesta 2001 alkaen, ja tätä kautta siellä on vieraillut useita kymmeniä suomalaisia tutkijoita eri yliopistoista ja myös teollisuudesta.

HIIT:in tärkein ICSI-kumppani on prof. Scott Shenkerin johtama tietoverkkotutkimuksen ryhmä joka kiistatta lienee maailman johtava alallaan. Useita HIIT:in tutkijoita on vieraillut ryhmässä ja osallistunut sen työhön. He ovat varmaankin onnistuneet hyvin, koska prof. Shenker ehdotti viime vuoden lopuilla yhteistyön syventämistä siten, että HIIT ja ICSI perustaisivat yhteisen "virtuaalikeskuksen" Finland-ICSI Center for Novel Internet Architectures. Keskuksen kulmakivenä olisi yhteisesti laadittu viisivuotinen tutkimusohjelma, jota toteutetaan molempiin suuntiin tapahtuvien vierailujen, tutkimushankkeiden, jaettuihin koealustoihin nojaavien kokeiden sekä erilaisten tilaisuuksien kautta.

Ehdotukseen oli tietenkin helppo vastata innostuneesti. Myös TEKES ja teollisuus suhtautuivat myönteisesti, ja niinpä pidimme eilen Berkeleyssä tilaisuuden, jossa uuden keskuksen toiminta todellakin avattiin. Samalla pidettiin seminaari jossa kumpikin osapuoli esitteli viimeaikaista tutkimustaan. Saatoimme todeta, että työ todellakin on samansuuntaista, mutta myös toisiaan täydentävää. Myös ensimmäinen yhteinen tutkimushanke, EU:n rahoittama Publish-Subscribe Internet Routing Paradigm on alkamassa vuoden 2008 alussa.

Mitä keskus tutkii? Lyhyt vastaus on se, että Internet ei enää perusrakenteeltaan vastaa sen todellisen käytön asettamia vaatimuksia, vielä vähemmän kaukaisemmassa tulevaisuudessa mahdollisesti esiin nousevien uusien sovellutusten tarpeita. Internet ei enää oikeastaan ole tietokoneita, vaan informaatiota toisiinsa liittävä verkko. Siitä, että tämä edellyttää koko IP-arkkitehtuurin uudelleen miettimistä ei tutkijoiden kesken ole suurta erimielisyyttä; sen sijaan siitä, mitä ja milloin Internetille olisi tehtävä, yksimielisyys on kaukana. Nyt tarvitaan tutkimusta, jossa eri lähestymistapoja voidaan kehittää ja kokeilla ja sitä kautta oppia ymmärtämään niiden ominaisuuksia ja vaikutuksia.

Tämä ei ole ihan helppoa, ja vielä vaikeampaa on arvioida missä olosuhteissa uudet rakenteet ja teknologiat voisivat todella päästä käyttöön. Internet ei vaihdu uudeksi käden käänteessä eikä ilmaiseksi. Siksi tutkimuksen piiriin tulisi myös kuulua niiden mahdollisten kehityspolkujen laadullinen tutkiminen, joiden kautta siirtyminen voisi olla mahdollista tai suorastaan välttämätöntä.

Uusi keskus on merkittävä avaus koko HIIT:in kannalta: tarjoaahan se tietoverkkotutkijoille näköalan todella mielenkiintoiseen, mutta myös haastavaan työhön. Se koskettaa myös esimerkiksi uudentyyppisistä sosiaalisen median palveluista kiinnostuneita tutkijoita. Jos nyt olen jostakin huolissani, se olisi lahjakkaiden ja kovaan sitoutumiseen valmiiden tutkijoiden riittävyys. Meidän on voitava myös tulevaisuudessa lähettää ICSI:iin henkilöitä, jotka aidosti voivat kontribuoida prof. Shenkerin ryhmän työhön. Tämä tietenkin edellyttää, että myös Suomessa tehtävä työ on maailmanluokan tasolla.

Keskuksen tarjoaman näköalan luulisi kuitenkin houkuttelevan lahjakkaita tutkijanalkuja. Kun Internet alunperin teki tuloaan Suomeen 1980/90-lukujen taitteessa, aihepiirin ympärille kokoontui nopeasti joukko hyvin lahjakkaita ja innostuneita nuoria henkilöitä, joiden työn merkitys jälkikäteen arvioiden oli aivan ratkaiseva. Toivoisin mielelläni näkeväni tämän ilmiön renessanssin.