Jahuu! Pysyykö Suomi menossa mukana?

Toissa viikolla HIIT:n vanha tuttu Marc Davis kävi pitkästä aikaa vierailemassa. Kiitos siitä Tekesille ja Finprolle, jotka järjestivät Marcin vierailun ja lohkaisivat kiireisestä aikataulusta HIIT:lle siivun.

Marc Davisin käyntikortissa oli pitkään titteli "Social Media Guru, Yahoo! Inc". Nykyään titteli oli edelleen hiukan kieli poskessa: "Director of ESP". "ESP tarkoittaa Early Stage Products", Marc väitti (eikä esimerkiksi Extrasensory perception). Ennen Yahoo!:ta Marc veti Yahoo! Research Berkeley:n tutkimuslaboratoriota, jonka hän perusti ollessaan professori Berkeleyn yliopistossa.

Marcin luotsaamat Yahoo!:n kännykkäsovellukset ovat oiva esimerkki siitä, kuinka mobiiliteknologian aallonharjalla ollaan siirrytty pois teknisemmistä haasteista kohti palveluiden kehittämistä ja ihmisten vuorovaikutuksen ymmärtämistä.

Parisen vuotta sitten, kun Marc ja HIIT viimeksi vaihtoivat kuulumisiaan Berkeleyn vastaperustetun Yahoo! Research -labran tiloissa, yahoolaiset kuuntelivat korvat höröllä. Esittelimme tutkimuksiamme ja prototyyppejämme, joissa kännykän kontekstitietoa tai kännykkäkuvia sovellettiin ihmisten vuorovaikutuksessa. Päivän päätteeksi syntyi aihio Yahoo! Research Helsinki -labran perustamisesta HIIT:n yhteyteen Nokian naapuriin.

Pari vuotta kului. Yahoo!:n läsnäolo Helsingissä ei ottanut onkeen, mutta Marc ryhmineen ei jäänyt odottelemaan. Tuskin liiottelen, jos totean, että Yahoo! Research Berkeley imi itseensä kaiken kännykkäosaamisen mitä irti sai (ei vain HIIT:n) ja alkoi rakentaa omia tuotteitaan.

Nyt syksyllä 2008 Marc esitteli hienoja kännykkäsovelluksia, jotka eivät olleet vain idea-asteella: OneConnect yhdistää puhelinluettelon sekä yhteisöpalvelut yhdeksi kaverilistaksi kännykässä (vrt. HIIT:n ContextContacts ja siitä syntynyt Jaiku). Fire Eagle pyrkii tarjoamaan helppoa yksityisyydenhallintaa ja yhteensopivuutta paikkatiedon ja sovellusten välillä. Blueprint on kunnianhimoinen tavoite tehdä kännyköiden ohjelmointi helpoksi: kirjoitat sovelluksesi Blueprint:llä, niin se toimii automaattisesti kaikissa älypuhelimissa.

Tämä on merkki siitä, että mobiilimaailman kehitys on entisestään palveluiden kehittämistä. Meidän Nokiammekin on todennut keskittävänsä palveluihin.

1990-luvulla GSM ja NMT -standardointi loivat kivijalan nykyisille kännyköille. Se oli raakaa insinöörityötä. Palveluinnovaatiot syntyivät vahingossa, esimerkiksi koko SMS-liiketoiminta. Vielä 2000-luvulle tultaessa kännykän kivijalkoja rakennettiin, kun älypuhelimien käyttöjärjestelmiä suunniteltiin ja standardoitiin. Symbian-ohjelmoinnin osaaminen oli kuumaa kamaa.

Nyt 2008 (in the era of the iPhone), kännykällä verkon surffaaminen ei ole tavatonta ja kännyköiden ympärille on vakiintunut palveluita, kuten soittoäänien, musiikin tai metrolipun ostaminen. Ei maailma tietenkään valmis ole: sekä peruspalikoiden standardoinnissa että käyttöjärjestelmäpuolella on työsarkaa, mutta liiketoimintaa vetävät palvelut. Sitä paitsi, ideoiden markkinoissa kuluttajille ja toimittajille on helpompi puhua seksikkäistä palveluista kuin seksikkäistä sovellusrajapinnoista.

Nyt kun maailman kuluttajille alkaa olla se internetti kännykässä, niin Suomen insinöörivetoinen etulyöntiasema on katoamassa. Perusteknologioiden haltuunotto vaatii ainoastaan resursseja, ei kekseliäisyyttä. Kännykkäpalveluiden keksiminen vaatii myös resursseja, mutta myös henkimaailman asioita, kuten luovuutta, verkostoja ja epäteknistä osaamista.

Emme voi tuudittautua uneen, että kyllä Suomi on etevä kännykkäinnovaatiomaa, kun meillä on Nokia. Ensinnäkin, Nokia ei ole Suomi. Toiseksi, se osaaminen, joka teki meistä maailman huipun on jo kopioitu. Seuraava askel, verkkopalvelut, ei ole meidän parasta osaamistamme, mutta on kyllä peruskauraa vaikkapa piilaakson hakukonefirmoille puhumattakaan mitä siitä mitä japanilaiset keksivät.

Yhteiskuntana mobiili-Suomi kaipaa potkua: intoa ja uskallusta kokeilla ja rahoittaa palveluideoita. Nykyistä horrosta voi havaita esimerkiksi kotimaisten teleoperaattorien passiivisuudessa palveluinnovaatioissa. Unissakävely kostautuu, kun Intian tai Kiinan insinöörimassat ajavat ohitsemme perustekniikoissa ja Amerikan isot firmat työntävät meidät sivuun mobiilin internetin sovellutamisessa.

P.S. Työkaverini Mikael ehdotti lonkalta jotain radikaalia ja yhteiskunnallista: kaikkiin Suomen Nokia-puhelimiin asennetaan ohjelma, joka kysyy käyttäjältä yhden kysymyksen viikossa. Vuoroviikoin kysymyksen saisi kysyä joku valtion taho, yliopisto, kaupallinen toimija ja joku matti meikäläinen. Vastaajien kesken arvottaisiin joka viikko palkinto.

iPhone ja rottien vallankumous

Suuren mediakohun saattelemia Applen iPhoneja voi ostaa Suomessa heinäkuusta alkaen. Nokian ”kotimaisilla” kännyköillä taasen on jo vankka jalansija Suomessa: 86% matkapuhelimista on Nokian valmistamia. Suomalaisten innostusta Nokian puhelimiin kuvastaa myös se, että Suomen kymmenen suosituinta kännykkää ovat kaikki Nokian laitteita. Kukapa meistä ei olisi ylpeä, että Suomesta kotoisin oleva Nokia on maailman johtavin kännykkävalmistaja.

Nokia-uskollisuuden kääntöpuoli on, että meiltä puuttuu terve kritiikki Nokian puhelimia kohtaan. Mistä tiedämme, että juuri Nokian puhelimet ovat parhaita, jos vain 14% meistä omistaa jonkun muun valmistajan puhelimen?

Olen käyttänyt viimeiset pari kuukautta Applen iPhonea ja sitä ennen yli puoli vuotta kännykkäni oli Nokian N95. Kokemukseni perusteella olen päätynyt siihen, että kansalaisten teknologiakriittisyyden kannalta olisi parasta, jos suomalaiset hankkisivat iPhonen.

Itse pidin N95:a hyvänä kännykkänä, kunnes aloin käyttää iPhonea. Nyt olen sitä mieltä, että N95 on hieno laite, mutta sen pitäisi olla vielä parempi.

N95:ssä on ”kaikki mausteet”, kuten GPS-paikannus, 3G-verkon tuki, Bluetooth, viiden megapikselin kamera sekä loistava videokamera, WLAN, web-selain ja videopuhelut. Insinöörinä olin tyytyväinen: kaikki herkut ovat samassa kotelossa.

iPhonessa moni asia on toisin. Mausteista puuttuvat mm. videokamera, GPS ja 3G, mutta iPhonen hyvyys piileekin siinä, että mausteet on tarkkaan harkittu ja kokonaisuus on maukas. Kaksi perusasiaa on tehty todella mieluisiksi käyttää: verkon surffaaminen ja musiikin kuuntelu. On iPhonessa huonojakin puolia. Tekstin kirjoittaminen kosketusnäytöllä on hidasta ja jopa mahdotonta kävellessä (onneksi kukaan ei ole niin hullu, että tekstaisi autoa ajaessaan). Puhelimen ja sylimikron yhteiselämä ei ole myöskään mutkatonta ja helppoa: kulutin tunnin verran aikaa ennen kuin keksin miten valokuvat saa puhelimesta tietokoneelle. Itse kaipaan eniten videokameraa, jolla näppäillä lapseni arkisia touhuja.

Mutta iPhonen tärkeys ei ole siinä onko se parempi kuin N95. iPhonen merkitys on siinä, että iPhone avasi silmiäni ja aloin vaatia lisää N95:ltä. Miksi N95:n akku tyhjenee niin nopeasti, miksi tekstiviestit ovat niin hölmösti organisoitu, miksi webin surffaaminen on niin hankalaa, miksi näyttö on niin pieni, miksi käyttö on tahmeaa, miksi puhelin kaatuilee, miksi valikoita on niin paljon, miksi akun kansi irtoaa niin helposti, miksi tämä on näin kökkö, miksi sisältäni kumpuaa näin vahvoja tunteita...?

Nokialla on suurin markkinaosuus maailmalla myytävistä kännyköistä. Se ei ole saavuttanut asemaansa tekemällä maailman helppokäyttöisimpiä kännyköitä. Nyt kansalaisvelvollisuutemme Nokiaa kohtaan on hankkia iPhonet, ottaa opiksemme ja alkaa vaatia Nokialta helppokäyttöisempiä kännyköitä. Suomi-nimisen kännyköiden testilaboratorion seuraava askel on antaa palautetta eikä vain juosta labyrintissä.

Ehkä siinä samassa opimme olemaan kriittisempiä kaikkea muutakin meille tuputettavaa teknologiaa kohtaan. Ei kuluttajan pidä hyväksyä hankalaa tekniikkaa vain sen takia, että se pitää sisällään viimeisimmät kirjainlyhenteet. Surkuhupaisa digi-tv-muutos otettiin Suomessa nöyränä vastaan. Nyt edessä on HDTV-muutos, eli vaihto teräväpiirtotelevisiosignaaliin. Kahdeksan vuoden päästä televisiokuva on vain teräväpiirtoa ja vanhat boksit joutavat roskiin. Tottelemmeko nöyränä vai otammeko iPhonen avulla opiksemme? Laboratorion rottien on aika nousta barrikadeille.